Aurinkoa risukasaan...?

Pöö. Elämä jatkuu Lontoossa.

Eilen hengasin taas koko päivän kotona. Blaa. Aloitin aamupäivällä siivoamaan oikein huolella ja tohkasin siinä sitten iltaan asti. Keräilin tavaroita ympäri kämppää ja keksin niille uusia paikkoja (kämppikset varmaan ihmeissään etsiskelee omiaan - hihi), imuroin (varmaan ekaa kertaa tässä kämpässä pariin kuukauteen), pesin pari ikkunaa sisäpuolelta (en keksiny miten ne saa ulkopuolelta pestyä - olen ehkä aika blondi...?), pesin pyykkiä ja tiskiä, vaihdoin mun huoneessa järjestystä ja pyyhin pölyt sälekaihtimista (niistä aina pölähti oikein kunnolla, kun niitä laitto kiinni tai auki - ja sit aivastelin 5min). Kävin kylvyssä ja pesin kylppärin ja vessan. Teki hyvää tehdä jotain järkevää, jotain joka pitää ajatukset jossain muussa ku työnhaussa ja tylsistymisestä. Yhdestä stay-in-nursing-paikasta laitettiin meiliä, että hommasta ei makseta yhtä paljoa kuin sairaanhoitajan hommista, mutta että jos olen kiinnostunut, niin ota yhteyttä. Päätin nyt vähän kattella vielä, odottaa jos joku tarjoais ihan "oikeita" töitä... Senhän takia tänne on tultu!
Tänään oli hyvä päivä! Heti aamulla soitettiin yhdestä nursing officesta, siis sellasesta joka tarjoaa ihan OIKEITA töitä, mahdollisesti vielä ensiavussa!! Selitin pitkään puhelimessa näitä työ- ja opiskelutaustoja ja ne oli todella kiinnostuneita. HIPHEI ja JIPPIIIIIII!!!! Olin jo eilen itseni psyykannu siihen, että mummoja mennään kotiin hoitamaan, mutta nyt olis ehkä muutakin tarjolla. JEEEEE!!!! Haastattelu maanantaina, klo 16. JEEE!! Tää on itseasiassa sama toimisto, jolle mun kämppis Christine tekee töitä, joten pitäis olla ihan hyvä paikka. Ne tosiaan kyseli aika paljon mun EA-taustasta ja siitä mitä EA-työhön Suomessa kuuluu ja mitä kaikkea olen töissäni tehnyt ja olivat tosi tyytyväisiä ja innostuneita. MUTTA, vaikka en pääsiskään heti ensiapu-töihin tai jos pitää aloittaa lähihoitajan hommissa, niin ihan sama mulle - kunhan sais vähän jalkaa oven väliin. Sanoivat, että töitä on paljon tarjolla, joten hyvältä näyttää. Christine sanoi jossain vaiheessa, että ensiaputyöstä saa enemmän rahaa, ku tavallisesta hoitsuilusta - en pane vastaan ollenkaan!!
Ne lähetti mulle sähköpostitse kaavakkeita, jotka pitää täyttää maanantain haastattelua varten. Noh, meillä ei oo printteriä kotona (tai on, muttei toimi), joten lähdin kylille etsimään nettikahvilaa, jossa olis printteri. Ensin yritin netistä etsiä lähellä olevia nettikahviloita, mutta googlen hakusanoilla "ealing internet cafe" (Ealing on tää mun lähiö) päädyin johonkin raiskausporno-sivuille, joten jätin etsimisen siihen. Hyppäsin metroon ja menin Oxford Streetille pällistelemään. Löysin nettikahvilan, printtasin paperit ja tunsin pakottavaa tarvetta vähän shopata. ;) Oxford Streetillä on hurjan iso Primarks, jossa oli pakko käydä. Löysin lakanapaketin £3, jossa oli mukana harmaa aluslakana, jollaista olin etsinytkin aikaisemmin ostamani lakanan kaveriksi. Samoin tyynyjä 2kpl £5. Ja käsilaukun £2,50 - aivan välttämätön... Not. Lisäksi isosta levy-video-dvd-pelikaupasta lähti mukaan Tehiksen kakkoskausi. Ihan vahingossa. Se oli tarjouksessa, niin oli pakko ostaa. Seliseli. Kotimatkalla kävin syöpöttelemässä BurgerKingissä, namnam. (Pakko mainita tähän väliin, että BurgenKingistä tulee aina mieleen Maarit, joka jenkkivuotena lausui aina Whopperin väärin - se on edelleen hauskaa! Söin Whopperin ja ajattelin Maarittia. :)) Kännyyn oli shoppailun aikana soittanut joku toinenkin nursing office, pitää soitella sinne huomenna takaisinpäin.
Nyt on hyvä mieli. Masu täynnä. Uudet lakanat pyörii pesukoneessa. Telkkarista tulee nyt Wonder years (olikohan Suomessa joskus aikoinaan nimellä Kesä-68?) ja tänään kymmeneltä Tehis. Tuntuu, että tästä alkaa uusi elämä. :)

AI NIIN! Pääsin Oxford Streetillä ihan actioniinkin käsiksi. Olin liikennevaloissa menossa tien toiselle puolelle, kun siellä joku mies meni maihin. Odottelin, että valot vaihtuu ja kun kävelin miehen ohi huomasin, että moni ihminen oli pysähtynyt miehen ympärille pällistelemään, mutta kukaan ei menny kattomaan miten mies voi. Mrrrr, mulla taas kihisi kiukku päähän! Menin miestä herättelemään ja oli ihan taju kankaalla. Hengitti huonosti, heikko pulssi, ei reagoi mihinkään. Joku tuli siihen mun kanssa vähän miestä kääntämään ja availin vähän paidankaulusta jne. Pari poliisia tuli paikalle ja hälytti radiopuhelimella apua ja pian paikalle tulikin MAASTOPYÖRÄ-PARAMEDIC! Liikenne on vissiin niin takkuista, että pyörällä pääsee nopeemmin paikalle. Oli neonkeltaiset huomioliivit ja kyrpärä ja pyörän sarvissa ja takana vilkkuvalot. Sireeniä en ainakaan kuullut. Touhuttiin siinä sen kanssa sen aikaa, että ambulanssi tuli paikalle. Harmitti jälkeenpäin, ku en tajunnu ottaa siitä maastopyörä-paramedicista kuvaa. Seuraavan kerran kun olen Oxford Streetillä, niin järjestän jonkun kohtauksen, että saan sen taas paikalle. Musta tulee isona maastopyörä-paramedic! Siirtokuljetukset välillä Salo-TYKS voi hieman aiheuttaa maitohappoja jalkoihin, mutta kovaa treeniä vaan... Ensimmäinen työntekijäkin on jo lupautunut!