Dodii. Aloitellaanpas tarina Englanninmaalta...
Jaanan lähdön jälkeen tein viisi ERITTÄIN pitkää työpäivää Lontoon eri sairaaloiden erinäisillä osastoilla. Joukkoon mahtui mukavia ja vähemmän mukavia paikkoja, mutta sekä minä että potilaani säilyivät kaikki viisi päivää elossa, joten olen ihan tyytyväinen. "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa." Kaksi viimeistä päivää olin töissä National Hospitalissa halvaus-osastolla ja oli todella mukava paikka! Olin samaisella osastolla joskus pääsiäisen tienoilla. Tällä kertaa vakkarihenkilökunnasta oli paikalla myös suomalainen Paula, joka on ollut jo todella pitkään englannissa töissä - muistaakseni 17 vuotta. Oli kiva puhua pälpättää suomea töissäkin. Kaksi viimeistä päivää meni kuin siivillä!
Ja sitten keskiviikkona vihdoin alkoi vapaat!! Aloitin päivän nukkumalla pitkään. Sen jälkeen vähän siivoilin kämppää, pesin pyykkiä, pakkailin tavaroita. Iltapäivällä lähdin suuntaamaan kohti Standstedin lentokenttää ja RyanAirin lentoa kohti Suomea. Check-in meni ongelmitta ja pääsin tax-free puolelle lounastamaan ja tekemään viimeisiä shoppailuita. Kone lähti ihan ajoissa ja vierustoverin tukehtumisyritystä lukuunottamatta matka meni oikein sutjakkaasti. Tampereella oltiin aikataulun mukaisesti klo 22.30. Kentällä oli vastassa serkkupoikani Niilo, jolle toin tuliaisiksi iPhonen, kun niitä ei kuulemma vielä Suomesta saa. Niilo heitti mut keskustaan Jenni-serkun hoteisiin. Jennin kanssa käytiin toki paikallisessa räkälässä "ihan vaan parilla" - siideri on kyllä NIIN hyvää!! Ja niiden jälkeen uni maittoi Jennin vuodesohvalla!
Aamuksi Jenni oli varannut mulle kampaajan, jossa sain vähän mun hevilettiä rauhoiteltua pienemmäksi. Siitä suuntasin Subwayn, optikkoliikkeen ja kultakaupan kautta juna-asemalle, jossa hyppäsin puolenpvän aikaan Seinäjoelle menevään junaan. Seinäjoella oli vajaan kahden tunnin vaihto ja kävin maistelemassa paikallisen kebab-pizzerian tarjoilua - ihan ok, vaikkakin makaronisalaatti kebabin välissä oli hieman yllättävä veto. Noh, maassa maan tavalla tai maasta pois... Seinäjoelta matkustin onnikalla Kauhajoelle, jossa vaihdoin toiseen linjuriin ja jatkoin Karijoelle. Karijoella olin iltaviiden maissa ja mummu tuli hakemaan asemalta. Vietettiin mummun kanssa torstai-iltana ihan kahdenkeskistä laatuaikaa. Juteltiin paljon paapasta. Mummu teki maailman parhaita lihapullia, perunoita ja ruskeaa kastiketta, oli mummun tekemää ruisleipää ja päälle tietenkin sauna. Mahtava ilta!
Aamulla touhuilin kaikenlaista mummun opastuksessa. Tehtiin lihakeittoa, kiilotettiin hopeita, käytiin kaupassa jne. Timo (tädin mies) tuli puoliltapäivin ja lähdettiin metsästä hakemaan havuja paapan haudalle. Kaadettiin muutama ihan kunnioitettavan näköinen kuusi, karsittiin kauneimmat havuoksat haudalle, raakattiin loput oksat pois, pilkottiin rangat ja vietiin kaikki peräkärryn kyytiin. Ihana ilma!! Aurinko paistoi ja linnut lauloi! Vietiin havuja hautuumaalle ja sitten palattiin mummulaan. Sinne vähitellen tuli lisää porukkaa - tätejä, setiä, serkkuja. Yöksi mentiin muutaman serkun kanssa meille varattuun hirsimökkiin läheisen Peurajärven rannalle. Otettiin muutamat juomat ja parannettiin maailmaa ennen nukkumaanmenoa.
Lauantaina sitten valmistauduttiin mökillä hautajaisiin ja mentiin mummulaan. Sieltä lähdettiin isolla porukalla kirkkoon hautajaisiin. Ilma oli aivan ihana - aurinko paistoi, linnut lauloi. Kauniit hautajaiset, ei voi muuta sanoa. Koruttomat, yksinkertaiset, arvokkaat. Mummun toivomus oli ollut, ettei kukkalaitteita hankittaisi vaan niihin tarkoitetut rahat laitettaisiin paapan muistotilille ja kerätyt varat käytettäisiin paappaa hoitaneen vanhainkodin asukkaiden ja henkilökunnan virkistystoimintaan. Rahaa kertyi useampia tuhansia euroja! Mun mielestä aivan ihana idea! Kirkon eteisessä jaettiin kukkalaitteiden sijaan irtoruusuja, jotka kaikki sitten sai laittaa arkulle. Kukkalaitteita oli vain yksi arkulla koko toimituksen ajan (ilmeisesti mummun hankkima), toinen joltain Etelä-Pohjanmaan maito-osuuskunnalta tms. ja sotaveteraanien koruton, arvokas havuseppele sini-valkoisilla nauhoilla. Koska muistajia oli paljon, tilaisuus kesti aika kauan ja välillä pienet lapset vähän väsyivät ja kummityttö Senni otti mun sylissä oikein kunnon unetkin ennen hautausmaalle lähtöä. Arkku laskettiin maahan, pienet lapset heitti arkulle kukkaset, laulettiin virsi ja hyvästeltiin paappa viimeisen kerran. :( Siitä jatkettiin matkaa tien toiselle puolelle muistotilaisuuteen. Siellä, kuten kirkossakin oli TODELLA paljon ihmisiä! Paappa oli todella monessa mukana ja sen huomasi ihmispaljoudesta. Ruokaa oli varattu 150 hengelle. Syötiin, kahviteltiin, kuunneltiin puheita ja musiikkiesityksiä, me vanhemmat serkut (minä, Jaakko, Sanna ja Lotta) laulettiin pari laulua, laulettiin virsiä, kuunneltiin adresseja jne. Lapset oli välillä leikkihuoneessa leikkimässä ja mä kävin jossain välissä nukuttamassa Oton vaunuihin päikkäreille. Tilaisuuden jälkeen käytiin vielä ottamassa parit ryhmäkuvat paapan haudalla. Mulla oli ihan armoton päänsärky, joten lähdin samantien mökille lepäilemään. Illemmalla mökkiporukan kanssa saunottiin ja parannettiin maailmaa.
Sunnuntaina pidettiin vielä pieni hartaustilaisuus mummulassa. Tarkoitus oli ensin, että mennään sunnuntai-aamun jumalanpalvelukseen, mutta Karijoen kirkossa olikin sunnuntain jumalanpalvelus poikkeuksellisesti vasta klo 18. Joten pidettiin oma hartaus mummulassa ja siitä lähdettiin Prosin talolle syömään. Prosin talo on sellanen paikallinen pitopaikka, jossa mm. juhlittiin 1,5 vuotta sitten mummun ja paapan timanttihäitä. Syötiin maittava lounas ja siitä hyppäsin isoveikan perheen kyytiin ja kohti Tuusulaa. Ajomatka 4h + 1h:n pitstop ja oltiin Tuusulassa kuuden maissa illalla. Heidi tuli hakemaan mut siitä melkein heti ja jatkoin matkaa Malmille kummipoikaa moikkaamaan. Olin AIVAN poikki!! Santtu sai 8vee synttärilahjansa ja oli kovin tyytyväinen erinäisiin Salama McQueen-vermeisiinsä. (Niin ja vkonloppuna annoin synttärilahjat kanssa siskon molemmille pojille ja veljenpojalle - olivat vissiin ihan mieleisiä!) Yön nukuin kuin tukki! Oli ihana herätä aamulla kunnolla levänneenä!!
Tänään käytiin Heidin ja Jannen kanssa Ikeassa aamupalalla. Nam. :) Sit haettiinkin jo Santtu koulusta ja käytiin Heidin äitiä lääkitsemässä, kun se on influenssan kourissa. Pieni pit stoppi Heidillä ja Jannella, jossa Janne oli poltellut mulle vaikka mitä DVD:itä ja musiikkia kotiinvietäväksi! JIHUUUUUU!!!! Parikymmentä leffaa ja 50 cd-levyllistä musiikkia! :))))) Heidin kanssa käväistiin vielä vähän kaupoilla ja sitten Heidi loihti ihanaa uunilohta - namnam!! Pikainen pysähdys vielä Lumenen outletissa Tammistossa ja Lissun 30vee kahveille Riihikallioon. Ja taas herkuteltiin kaikenmaailman mudcakeilla ja Dajm-kakulla ja kekseillä - namnam. Siskon kyydissä tähän Vaunukankaalle ja kohta aatuutilullaa.
Huomenna vietetään sitten ihan perhepiirissä äitin 60-vuotisia. Sitten keskiviikkona suuntaan kohti Saloa ja uusia seikkailuita. ;)
(Laitan kuvia sit myöhemmin, nyt ei kykene jaksamaan...)
maanantai 21. huhtikuuta 2008
torstai 10. huhtikuuta 2008
Jaana kyläilemässä :)
Menipä taas aika ihan siivillä, kun oli hauskaa!! Seuraavassa tarinaa menneeltä viikolta kuvien kera...
Viikko sitten torstaina tein puolikkaan päivän hematologian osastolla. Hoidettavana lähinnä syöpäpotilaita. Ihana osasto ja henkilökunta, tykkäsin! Sain kolme tosi helppoa potilasta, jotka lähinnä vaati kivunhoitoa ja apua tavallisissa asioissa. Mua ohjattiin tosi hyvin ja koko ajan kysyttiin, että onko kaikki hyvin jne. Tällä osastolla tapasin myös ensimmäiset suomalaisen sairaanhoitajan täällä - Kristiinan, joka on ollut täällä jo 7,5v. Tuntui hassulta puhua sairaalassa suomea jonkun kanssa, englanninkieleen on jo niin tottunut.
Perjantaina tein viimeisen vuoroni T8 infektio-osastolle. Tykkään tosi paljon sen osaston potilasmateriaalista ja henkilökunnasta, mutta se osasto on kerta kaikkiaan mulle liian kiireinen ja niillä on liian vähän henkilökuntaa. Suurin osa agency nurseista, jotka siellä on töissä, ei sinne enää tule toista kertaa. Mä haluaisin mennä sinne uudelleenkin, mutta kun jokainen päivä mitä siellä oon viime aikoina ollut on ollut ihan painajaismainen ja kun tiedän, että muitakin vaihtoehtoja on olemassa, niin päätin, että mulle riittää. Sain paljon haukkuja turhasta perjantaina yhdeltä henkilökunnan jäseneltä ja se oli tarpeeksi. Hammasta purren tein työpäivän loppuun ja sen jälkeen ilmoitin osastonhoitajalle ja agencylle, etten enää tule takaisin sille osastolle. Mulle riitti. Harmi vaan, ehdin jo tykästyä henkilökuntaan ja opin tuntemaan monta ihmistä. Mutta enough is enough. Kohti uusia haasteita... Päätöksen jälkeen olo oli paljon parempi! Taakka poistui hartijoilta...
Lauantaina sitten vähän Chrisun kanssa siivoiltiin kämppää. Meinas mennä herne nenään, ku olin just keskiviikkona siivonnu koko keittiön ja tiskannu varmaan jokaisen astian mitä kämpästä löytyy, niin ne oli taas kaikki paskasena. Prkl. Pienoisen aggression puhdittamana tuli oikeinkin puhdasta jälkeä. Chrisu imuroi, mä pesin vessan ja kylppärin, pesin olkkarin, keittiön ja mun huoneen lattiat, pesin pyykkiä ja pyyhin pölyt. Sen jälkeen piiiiitkä, lämmin suihku ja Jaanaa vastaan lentokentälle. :)
Tultiin tuomaan Jaanan kamat tähän meille ja sitten suunnattiin kohti Notting Hilliä. Sää ei ollut mikään mahtavin ja markkinat oli jo loppu, mutta löydettiin kiva pubi, jossa otettiin vähän sidukkaa ja ruokaa. Namnam.
Pubista matka jatkui Portobello Roadia pitkin kohti kaksikerros-bussia, jolla ajettiin keskustaan.
Keskustassa suunnattiin Holbornin kautta kohti Covent Gardenia. Pysähdyttiin matkalla muutamissa pubeissa nauttimassa urheilujuomaa.
Yhden pubin portsarilla oli Finlandia-takki. Sen kanssa piti tietenkin ottaa kuva.
Muutaman pubin ja muutaman juoman jälkeen päätettiin suunnata kotiinpäin. Metro lakkaa kulkemasta puolenyön maissa, sen jälkeen voi sitten ryypiskellä kotinurkilla. Juhlijoita alkoi väsyttää, joten tingattiin itsellemme ja pasteija-piirakoillemme halvahko tuktuk-kyyti Covent Gardenista Holbornin metrolle. Naurettiin koko matka ihan hulluna, kaveri polki minkä jaloistaan pääsi...
Selviydyimme metroon, jossa iski naurukohtaus. Tässä Jaana esittelee Oysteriaan eli paikallista matkakorttia.
Käytiin vielä erittäin surkeassa lähipubissa yhdellä ja sitten perinteisellä mustalla englantilaisella taksilla kotiin. Kävelymatkaa n.15min, mutta pitihän sitä taksiakin kokeilla...
Sunnuntai-aamu valkeni erittäin kylmänä ja piti vähän hieraista silmiä, kun katsoin aamulla ensimmäisen kerran ulos. Takapiha näytti tältä:
Lähdettiin lähipubiin aamiaiselle. Otettiin molemmat perinteinen englantilainen aamiainen ja oli aikasta tuhti satsi...
Siitä jatkettiin matkaa seuraamaan Olympia-tulen kulkua läpi Lontoon. Mentiin St.Paulin katetdraalin kieppeille odottelemaan soihtua. Paikalla oli n.satapiljoonaa muutakin ihmistä ja satoja poliiseja.
Mielenosoittajiakin paikalla oli kantaen "Free Tibet"-kylttejään, mutta aika rauhalliselta mielenosoitukselta vaikutti. Oltiin sellaisessa kohtaa, missä Olympia-tulen piti olla juoksijan kädessä (osa matkaa oli jo alunperin suunniteltu tehtävän bussilla, laivalla jne.). Ohi meni punainen bussi, jossa oli jotain urheilijoita ja sen perässä sellanen lava-auto, jonka takapritsillä tanssi muutama vähäpukeinen nainen musiikin tahtiin. Sen jälkeen tuli n.sata poliisia lisää, jotain erikoisjoukkoja luotiliiveineen ja erikoisvarustettuine autoineen. Kadun toista laitaa käveli mielenosoituskulkue, jonka nämä polliisit melko rauhallisesti ohjasi tien sivuun ja esti kulun eteenpäin. Noin 10 minuuttia pällisteltiin muitten ihmisten kanssa siitä, sitten rupesi poliisit vähenemään ja joku meidän vieressä kysyi yhdeltä poliisilta, että millonkahan se Olympia-tuli on tulossa. Poliisi vastasi, että se meni jo 10min sitten. Just. Myöhemmin kuultiin, että mielenosoittajat olivat osoittaneet niin suurta mielenkiintoa soihtua kohtaan, että juoksumatka oli vaihdettu bussikyytiin. Jossain tuolla se tuli siis oli...
Noh, ei se mitään. Jatkettiin sightseeingiä pitkin poikin keskustaa. Käveltiin pitkät pätkät Thamesin etelärantaa ja löydettiin sieltä karuselli, jota piti tietenkin päästä kokeilemaan. :)
Nähtiin myös yksi maailman surkeimmista katutaiteilijoista. Tai oli kai se ihan taitava, mutta aika turha jätkä silti.
Matka jatkui kohti London Eyetä, parlamenttitaloa ja isoa-Penaa. Matkalla käytiin maailman surkeimmassa ja turhimmassa "kauhushowssa". Aivan syvältä, en suosittele kenellekään!!!
Käytiin myös ihmettelemässä London Tower-linnaa ulkoapäin ja Tower Bridgeä. Siitä jatkettiin West Endiin eli Leicester Squarelle. Käytiin Burger Kingissä syömässä ja sen jälkeen Chinatownissa pällistelemässä.
Illan päätteeksi mentiin London Trocaderoon pällistelemään erilaisia pelikoneita ja kauppoja ja sitten Piccadilly Circuksen kautta kotiin.
Maanantai meni sitten shopatessa. Käytiin läpi koko Oxford Street, joten monen monta kauppaa tuli ravattua läpi. Jaana osti vaikka mitä, mä en tällä kertaa löytänyt paljonkaan. Lapsille ostin aika paljon vaatteita Primarkista, kun sai niin halvalla... Tässä päivän saalis:
Tiistai aloitettiin Leicester Squarelta, missä käytiin kyselemässä illan musikaalilippujen hintoja. West Endissä on monia eri teattereita ja Leicester Squarella n.piljoona eri lipunmyyntipistettä, missä myydään lippuja puoleen hintaan näihin esityksiin. Me valkattiin musikaali "Chicago" - liput oli £24,50. Leicester Squarella on myös Hollywoodin tapaan kuuluisien näyttelijöiden kädenjälkiä laatoissa. Pitihän sitä vähän polvistua niitä kokeilemaan. Mulla mallattavana Clint Eastwood, Jaanalla agetti 007.
Matka jatkui metrolla Camden Towniin. Siellä pöllöiltiin muutama tunti, ihasteltiin ja kauhisteltiin erilaisia tavaroita. Jotain tuli vissiin ostettuakin, ei mitään maata mullistavaa.
Vaatteidenvaihto kotona ja illanviettoon. Käytiin ensin tossa naapuriostarilla Ealing Broadwaylla syöpöttelemässä ja siitä jatkettiin keskustaan teatteriin katsomaan Chicago-musikaalia. Oli ihan mahtava kokemus! Hienompiakin musikaaleja on nähty, mutta tykkäsin kyllä. Minä ja sikaa:
Keskiviikko oli Jaanan vika kokonainen päivä Lontoossa. Heti aamusta käytiin tossa meidän lähipuistossa olevassa pikkupikku eläinpuistossa. Siinä on muutamia pelastettuja eläimiä esim. kolme kettua, pöllö, kaksi oravaa (joista toinen albiino!), ankkoja ja sorsia.
Siitä kohti keskustaa ja Hyde Parkia. Tarkoituksena oli mennä valistamaan ihmisiä Speaker's Cornerille, mutta ei se ole siellä kuulemma kuin sunnuntaisin. Prkl. Noh tulihan käytyä. Otettiin siellä kuppi kuumaa.
Hyde Parkista Regent Streetin kautta kohti Covent Gardenia, jossa on päiväsaikaan paljon hälinää ja melskettä, kivoja pikku putiikkeja ja myyntikojuja.
Siitä matka jatkui edelleen maailmankuuluun Harrods-tavarataloon. Mä en ollu koskaan aikaisemmin käynyt siellä ja oli ihan hieno. Eksyttiin siellä ihan vahingossa Diana ja Dodi-muistomerkille, joka oli vähän hämmentävä. Toinen kuva kaupan ovelta, jossa portsari availee shoppailijoille ovea...
Harrodsilta lähdettiin ihan tyhjin käsin etsimään jotain ostettavaa Hammersmithin TKMaxxistä ja Primarkista. Tällä kertaa mä shoppailin ja Jaana kantoi...
Pieni pysähdys kotosalla ja lähipubiin syömään ja juomaan. Kyllä se siideri vaan maistui hyvältä ja perinteinen ruoka samoin. Jatkettiin vielä toiseenkin pubiin ja kotona oltiin joskus puolen yön maissa.
Tänään hengailtiin kotosalla siihen asti, kun lähdin saattamaan Jaanaa lentokentälle. :( Niin se meni vaan tämäkin vierailu nopeasti. Noh, enää viisi päivää ja tulen itse Suomeen. Hiphei. Paapan kuoleman takia Suomeen tulo ei nyt olekaan yhtä juhlaa, vaan tiedossa on 19.4. paapan hautajaiset. Siirrettiin äitin synttärijuhlia vähän edemmäs, joten koko Suomen suunnitelma meni nyt mun osilta vähän uusiksi. Yritän kuitenkin ehtiä näkemään kaikki, jotka olen luvannut nähdä, mutta älkää suuttuko, jos en ehdi.
Huomenna pitkä päivä UCLH:n ysikerroksessa (muistaakseni joku kirran osasto), lauantaina ja sunnuntaina jossain toisessa sairaalassa vähän kauempana. Sellaista tänne. :)
Viikko sitten torstaina tein puolikkaan päivän hematologian osastolla. Hoidettavana lähinnä syöpäpotilaita. Ihana osasto ja henkilökunta, tykkäsin! Sain kolme tosi helppoa potilasta, jotka lähinnä vaati kivunhoitoa ja apua tavallisissa asioissa. Mua ohjattiin tosi hyvin ja koko ajan kysyttiin, että onko kaikki hyvin jne. Tällä osastolla tapasin myös ensimmäiset suomalaisen sairaanhoitajan täällä - Kristiinan, joka on ollut täällä jo 7,5v. Tuntui hassulta puhua sairaalassa suomea jonkun kanssa, englanninkieleen on jo niin tottunut.
Perjantaina tein viimeisen vuoroni T8 infektio-osastolle. Tykkään tosi paljon sen osaston potilasmateriaalista ja henkilökunnasta, mutta se osasto on kerta kaikkiaan mulle liian kiireinen ja niillä on liian vähän henkilökuntaa. Suurin osa agency nurseista, jotka siellä on töissä, ei sinne enää tule toista kertaa. Mä haluaisin mennä sinne uudelleenkin, mutta kun jokainen päivä mitä siellä oon viime aikoina ollut on ollut ihan painajaismainen ja kun tiedän, että muitakin vaihtoehtoja on olemassa, niin päätin, että mulle riittää. Sain paljon haukkuja turhasta perjantaina yhdeltä henkilökunnan jäseneltä ja se oli tarpeeksi. Hammasta purren tein työpäivän loppuun ja sen jälkeen ilmoitin osastonhoitajalle ja agencylle, etten enää tule takaisin sille osastolle. Mulle riitti. Harmi vaan, ehdin jo tykästyä henkilökuntaan ja opin tuntemaan monta ihmistä. Mutta enough is enough. Kohti uusia haasteita... Päätöksen jälkeen olo oli paljon parempi! Taakka poistui hartijoilta...
Lauantaina sitten vähän Chrisun kanssa siivoiltiin kämppää. Meinas mennä herne nenään, ku olin just keskiviikkona siivonnu koko keittiön ja tiskannu varmaan jokaisen astian mitä kämpästä löytyy, niin ne oli taas kaikki paskasena. Prkl. Pienoisen aggression puhdittamana tuli oikeinkin puhdasta jälkeä. Chrisu imuroi, mä pesin vessan ja kylppärin, pesin olkkarin, keittiön ja mun huoneen lattiat, pesin pyykkiä ja pyyhin pölyt. Sen jälkeen piiiiitkä, lämmin suihku ja Jaanaa vastaan lentokentälle. :)
Tultiin tuomaan Jaanan kamat tähän meille ja sitten suunnattiin kohti Notting Hilliä. Sää ei ollut mikään mahtavin ja markkinat oli jo loppu, mutta löydettiin kiva pubi, jossa otettiin vähän sidukkaa ja ruokaa. Namnam.
Pubista matka jatkui Portobello Roadia pitkin kohti kaksikerros-bussia, jolla ajettiin keskustaan.
Keskustassa suunnattiin Holbornin kautta kohti Covent Gardenia. Pysähdyttiin matkalla muutamissa pubeissa nauttimassa urheilujuomaa.
Yhden pubin portsarilla oli Finlandia-takki. Sen kanssa piti tietenkin ottaa kuva.
Muutaman pubin ja muutaman juoman jälkeen päätettiin suunnata kotiinpäin. Metro lakkaa kulkemasta puolenyön maissa, sen jälkeen voi sitten ryypiskellä kotinurkilla. Juhlijoita alkoi väsyttää, joten tingattiin itsellemme ja pasteija-piirakoillemme halvahko tuktuk-kyyti Covent Gardenista Holbornin metrolle. Naurettiin koko matka ihan hulluna, kaveri polki minkä jaloistaan pääsi...
Selviydyimme metroon, jossa iski naurukohtaus. Tässä Jaana esittelee Oysteriaan eli paikallista matkakorttia.
Käytiin vielä erittäin surkeassa lähipubissa yhdellä ja sitten perinteisellä mustalla englantilaisella taksilla kotiin. Kävelymatkaa n.15min, mutta pitihän sitä taksiakin kokeilla...
Sunnuntai-aamu valkeni erittäin kylmänä ja piti vähän hieraista silmiä, kun katsoin aamulla ensimmäisen kerran ulos. Takapiha näytti tältä:
Lähdettiin lähipubiin aamiaiselle. Otettiin molemmat perinteinen englantilainen aamiainen ja oli aikasta tuhti satsi...
Siitä jatkettiin matkaa seuraamaan Olympia-tulen kulkua läpi Lontoon. Mentiin St.Paulin katetdraalin kieppeille odottelemaan soihtua. Paikalla oli n.satapiljoonaa muutakin ihmistä ja satoja poliiseja.
Mielenosoittajiakin paikalla oli kantaen "Free Tibet"-kylttejään, mutta aika rauhalliselta mielenosoitukselta vaikutti. Oltiin sellaisessa kohtaa, missä Olympia-tulen piti olla juoksijan kädessä (osa matkaa oli jo alunperin suunniteltu tehtävän bussilla, laivalla jne.). Ohi meni punainen bussi, jossa oli jotain urheilijoita ja sen perässä sellanen lava-auto, jonka takapritsillä tanssi muutama vähäpukeinen nainen musiikin tahtiin. Sen jälkeen tuli n.sata poliisia lisää, jotain erikoisjoukkoja luotiliiveineen ja erikoisvarustettuine autoineen. Kadun toista laitaa käveli mielenosoituskulkue, jonka nämä polliisit melko rauhallisesti ohjasi tien sivuun ja esti kulun eteenpäin. Noin 10 minuuttia pällisteltiin muitten ihmisten kanssa siitä, sitten rupesi poliisit vähenemään ja joku meidän vieressä kysyi yhdeltä poliisilta, että millonkahan se Olympia-tuli on tulossa. Poliisi vastasi, että se meni jo 10min sitten. Just. Myöhemmin kuultiin, että mielenosoittajat olivat osoittaneet niin suurta mielenkiintoa soihtua kohtaan, että juoksumatka oli vaihdettu bussikyytiin. Jossain tuolla se tuli siis oli...
Noh, ei se mitään. Jatkettiin sightseeingiä pitkin poikin keskustaa. Käveltiin pitkät pätkät Thamesin etelärantaa ja löydettiin sieltä karuselli, jota piti tietenkin päästä kokeilemaan. :)
Nähtiin myös yksi maailman surkeimmista katutaiteilijoista. Tai oli kai se ihan taitava, mutta aika turha jätkä silti.
Matka jatkui kohti London Eyetä, parlamenttitaloa ja isoa-Penaa. Matkalla käytiin maailman surkeimmassa ja turhimmassa "kauhushowssa". Aivan syvältä, en suosittele kenellekään!!!
Käytiin myös ihmettelemässä London Tower-linnaa ulkoapäin ja Tower Bridgeä. Siitä jatkettiin West Endiin eli Leicester Squarelle. Käytiin Burger Kingissä syömässä ja sen jälkeen Chinatownissa pällistelemässä.
Illan päätteeksi mentiin London Trocaderoon pällistelemään erilaisia pelikoneita ja kauppoja ja sitten Piccadilly Circuksen kautta kotiin.
Maanantai meni sitten shopatessa. Käytiin läpi koko Oxford Street, joten monen monta kauppaa tuli ravattua läpi. Jaana osti vaikka mitä, mä en tällä kertaa löytänyt paljonkaan. Lapsille ostin aika paljon vaatteita Primarkista, kun sai niin halvalla... Tässä päivän saalis:
Tiistai aloitettiin Leicester Squarelta, missä käytiin kyselemässä illan musikaalilippujen hintoja. West Endissä on monia eri teattereita ja Leicester Squarella n.piljoona eri lipunmyyntipistettä, missä myydään lippuja puoleen hintaan näihin esityksiin. Me valkattiin musikaali "Chicago" - liput oli £24,50. Leicester Squarella on myös Hollywoodin tapaan kuuluisien näyttelijöiden kädenjälkiä laatoissa. Pitihän sitä vähän polvistua niitä kokeilemaan. Mulla mallattavana Clint Eastwood, Jaanalla agetti 007.
Matka jatkui metrolla Camden Towniin. Siellä pöllöiltiin muutama tunti, ihasteltiin ja kauhisteltiin erilaisia tavaroita. Jotain tuli vissiin ostettuakin, ei mitään maata mullistavaa.
Vaatteidenvaihto kotona ja illanviettoon. Käytiin ensin tossa naapuriostarilla Ealing Broadwaylla syöpöttelemässä ja siitä jatkettiin keskustaan teatteriin katsomaan Chicago-musikaalia. Oli ihan mahtava kokemus! Hienompiakin musikaaleja on nähty, mutta tykkäsin kyllä. Minä ja sikaa:
Keskiviikko oli Jaanan vika kokonainen päivä Lontoossa. Heti aamusta käytiin tossa meidän lähipuistossa olevassa pikkupikku eläinpuistossa. Siinä on muutamia pelastettuja eläimiä esim. kolme kettua, pöllö, kaksi oravaa (joista toinen albiino!), ankkoja ja sorsia.
Siitä kohti keskustaa ja Hyde Parkia. Tarkoituksena oli mennä valistamaan ihmisiä Speaker's Cornerille, mutta ei se ole siellä kuulemma kuin sunnuntaisin. Prkl. Noh tulihan käytyä. Otettiin siellä kuppi kuumaa.
Hyde Parkista Regent Streetin kautta kohti Covent Gardenia, jossa on päiväsaikaan paljon hälinää ja melskettä, kivoja pikku putiikkeja ja myyntikojuja.
Siitä matka jatkui edelleen maailmankuuluun Harrods-tavarataloon. Mä en ollu koskaan aikaisemmin käynyt siellä ja oli ihan hieno. Eksyttiin siellä ihan vahingossa Diana ja Dodi-muistomerkille, joka oli vähän hämmentävä. Toinen kuva kaupan ovelta, jossa portsari availee shoppailijoille ovea...
Harrodsilta lähdettiin ihan tyhjin käsin etsimään jotain ostettavaa Hammersmithin TKMaxxistä ja Primarkista. Tällä kertaa mä shoppailin ja Jaana kantoi...
Pieni pysähdys kotosalla ja lähipubiin syömään ja juomaan. Kyllä se siideri vaan maistui hyvältä ja perinteinen ruoka samoin. Jatkettiin vielä toiseenkin pubiin ja kotona oltiin joskus puolen yön maissa.
Tänään hengailtiin kotosalla siihen asti, kun lähdin saattamaan Jaanaa lentokentälle. :( Niin se meni vaan tämäkin vierailu nopeasti. Noh, enää viisi päivää ja tulen itse Suomeen. Hiphei. Paapan kuoleman takia Suomeen tulo ei nyt olekaan yhtä juhlaa, vaan tiedossa on 19.4. paapan hautajaiset. Siirrettiin äitin synttärijuhlia vähän edemmäs, joten koko Suomen suunnitelma meni nyt mun osilta vähän uusiksi. Yritän kuitenkin ehtiä näkemään kaikki, jotka olen luvannut nähdä, mutta älkää suuttuko, jos en ehdi.
Huomenna pitkä päivä UCLH:n ysikerroksessa (muistaakseni joku kirran osasto), lauantaina ja sunnuntaina jossain toisessa sairaalassa vähän kauempana. Sellaista tänne. :)
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
Suru-uutisia :(
Lauantaina käytiin tosiaan Petran ja Alexin kanssa Covent Gardenissa parilla. Kummasti nousee tää paikallinen olut ja siideri päähän, kolmen jälkeen olin jo ihan tillintallin. Harjoituksen puutetta... Alexillekin oli käynyt pieni vahinko alkoholin kanssa edellisenä vkonloppuna ja tultiinkin yhdessä tuumaten siihen tulokseen, että vika ei ole meissä vaan paikallisessa viinassa. ;) Tällä kertaa pääsin kommelluksetta kotiin.
Sunnuntai meni lööbaillessa. Siinä päivän jännittävimmät tapahtumat. Pistin päähän toisen värinpoiston ja edelleen mun pää on jotain keltaisen, oranssin ja vetyperoksidiblondin väliltä. Aivan sama, mun yritykset loppu nyt tähän. Hiukset tarttis kampaajaa enkä nyt jaksa ajatella mitään niin monimutkaista. Olkoon mitä on.
Maanantaina pitkä, rasittava, stressaava, hullu päivä UCLH T8-infektio-osastolla. Henkilökunnasta puuttui melkein puolet, joten jos normaalisti siellä saa juosta pää kolmantena jalkana, niin voitte vaan kuvitella mitä maanantai oli - aivan helvettiä! Onneksi siellä on kivaa henkilökuntaa eikä mun potilailla monellakaan ollu IV-lääkkeitä tai nesteitä, joiden kanssa menee yleensä aivan tautisesti aikaa. Mähän en saa agency nursena antaa IV-lääkkeitä tai -nesteitä missään sairaalassa. IV-juttujen hoitamiseen menee sen takia yleensä tajuttoman pitkä aika, että yleensä juoksen vähintään kaksi kertaa koko osaston kaikki hoitajat läpi ennenkuin joku suostuu kiireiltään laittamaan mun potilaiden antibiotit tippumaan. Yleensä esim. klo 12 antibiootit annetaan aikaisintaan klo 14 ja klo 18 antibiootit on antamatta ennenku yövuoro tulee töihin klo 20. Kaikki vaan sanoo, että se on sen ja sen velvollisuus ja seuraava sanoo, ettei sillä ole aikaa kysy joltain muulta jne. TODELLA rasittavaa!! Mutta selvisinpä tämänkin päivän elossa ja niin selvisi kaikki mun potilaatkin. Ensimmäistä kertaa oli hoidettavana myös kuninkaallisia - en usko, että mitään ihan lähipiiriä, mutta kuitenkin. Potilaana oli joku Count eli kreivi. Muu henkilökunta varoitti, ettei sitä saa missään nimessä kutsua etunimellä tai esim. Mr.se-ja-se tai potilas saa hepulin. Oikea kutsumatapa on Count se-ja-se. Aikamoinen hahmo.
Tiistaina oli vuorossa taas yksi osastoista, joissa luulin etten viihdy ollenkaan - oncologia eli syöpäosasto. Ihme kyllä, täällä olen tykännyt niistä osastoista mistä oletin etten tykkää niin kaikkein eniten (esim. halvausosasto ja naistentaudit). Ja niin kävi onkologiankin kanssa - aivan ihana osasto, aivan ihana henkilökunta, aivan ihanat lääkärit ja potilaat! Mulla oli hoidettavana vaan 4 potskua, joten sain kunnolla keskittyä jokaisen hoitoon. Mun potilaat oli aika "helppoja" tapauksia, lähinnä kivunhoitoa tarvitsevia. Päivä oli todella pitkä!! Yleensä pitkät päivät on 12,5h - tällä osastolla pitkä päivä oli klo 7:30-21:15 eli 13h45min. Mutta pakko myöntää, että päivä oli niin paljon helpompi kuin eilinen, etten ollut illalla läheskään niin poikki kuin maanantain jälkeen. Tälläisiä lisää!!!
Tänään lähdin aamulla töpöttelemään kohti uutta työpäivää T8:n infektio-osastolla, kun sain iskältä tekstiviestin. Isänisä eli Erkki-paappa oli kuollut viime yönä. Ajattelin aluksi, että menen töihin ja teen luvatun työpäivän, mutta itkuhan se tuli metrossa ja oli pakko soittaa agencylle ja perua. Ne oli tosi ymmärtäväisiä ja jouduin ihan puhumaan ne ympäri uskomaan, että olen huomenna työkuntoinen. Kotona on tänään ollut itku herkässä, olen vaan ollut rauhassa kotosalla ja muistellut kaikkia juttuja. Paappa oli ihana, perusjämäkkä pohojalaasmies. Kaikki oli justihinsa tai ei ollenkaan. Lapsena tehtiin paapan kanssa hommia millon missäkin hommassa - klapisavotassa, navetassa, heinäpellolla. Töistä sai aina palkkaa - ei liikaa, mutta kuitenkin jotain. Paappa rakasti traktoreitaan ja sitä sinistä Saabia millä aina ajeltiin Peurajärvelle uimaan. Paappa oli monessa mukana - kaikki karijokelaiset varmasti tunsivat paapan. Viime ajat paappa oli jo aika huonossa kunnossa, ei enää oma itsensä. Parkinsonin tauti aiheutti vaivaa ja muistikin alkoi jo olla aika huono. Mummu hoiti paappaa kotona pitkään, mutta viime ajat paappa vietti vanhainkodissa. Siunaus on luultavasti silloin, kun olen tulossa Suomeen käymään, joten luultavastikin pääsen hyvästelemään paapan viimeisen kerran. Lepää rauhassa paappakulta. Olen tästä päivästä lähtien isoisätön.
Huomenna puolikas päivä töissä - ehkä agency haluaa vähän säästellä mua. Toivottavasti vielä perjantai töitä ja sitten lauantaina jo Jaana tulee! JEE!!
Ai niin - saatiin kuulla, ettei vuokraisäntä aio ainakaan vielä myydä tätä asuntoa - ainakaan vielä puoleen vuoteen. Eli luultavastikin saadaan olla tässä ainakin siihen heinäkuuhun saakka, kun Jane on muuttamassa maailmalle kuitenkin. Voipi olla, että minäkin sitten siinä vaiheessa etsin jonkun muun paikan missä elellä...
Sunnuntai meni lööbaillessa. Siinä päivän jännittävimmät tapahtumat. Pistin päähän toisen värinpoiston ja edelleen mun pää on jotain keltaisen, oranssin ja vetyperoksidiblondin väliltä. Aivan sama, mun yritykset loppu nyt tähän. Hiukset tarttis kampaajaa enkä nyt jaksa ajatella mitään niin monimutkaista. Olkoon mitä on.
Maanantaina pitkä, rasittava, stressaava, hullu päivä UCLH T8-infektio-osastolla. Henkilökunnasta puuttui melkein puolet, joten jos normaalisti siellä saa juosta pää kolmantena jalkana, niin voitte vaan kuvitella mitä maanantai oli - aivan helvettiä! Onneksi siellä on kivaa henkilökuntaa eikä mun potilailla monellakaan ollu IV-lääkkeitä tai nesteitä, joiden kanssa menee yleensä aivan tautisesti aikaa. Mähän en saa agency nursena antaa IV-lääkkeitä tai -nesteitä missään sairaalassa. IV-juttujen hoitamiseen menee sen takia yleensä tajuttoman pitkä aika, että yleensä juoksen vähintään kaksi kertaa koko osaston kaikki hoitajat läpi ennenkuin joku suostuu kiireiltään laittamaan mun potilaiden antibiotit tippumaan. Yleensä esim. klo 12 antibiootit annetaan aikaisintaan klo 14 ja klo 18 antibiootit on antamatta ennenku yövuoro tulee töihin klo 20. Kaikki vaan sanoo, että se on sen ja sen velvollisuus ja seuraava sanoo, ettei sillä ole aikaa kysy joltain muulta jne. TODELLA rasittavaa!! Mutta selvisinpä tämänkin päivän elossa ja niin selvisi kaikki mun potilaatkin. Ensimmäistä kertaa oli hoidettavana myös kuninkaallisia - en usko, että mitään ihan lähipiiriä, mutta kuitenkin. Potilaana oli joku Count eli kreivi. Muu henkilökunta varoitti, ettei sitä saa missään nimessä kutsua etunimellä tai esim. Mr.se-ja-se tai potilas saa hepulin. Oikea kutsumatapa on Count se-ja-se. Aikamoinen hahmo.
Tiistaina oli vuorossa taas yksi osastoista, joissa luulin etten viihdy ollenkaan - oncologia eli syöpäosasto. Ihme kyllä, täällä olen tykännyt niistä osastoista mistä oletin etten tykkää niin kaikkein eniten (esim. halvausosasto ja naistentaudit). Ja niin kävi onkologiankin kanssa - aivan ihana osasto, aivan ihana henkilökunta, aivan ihanat lääkärit ja potilaat! Mulla oli hoidettavana vaan 4 potskua, joten sain kunnolla keskittyä jokaisen hoitoon. Mun potilaat oli aika "helppoja" tapauksia, lähinnä kivunhoitoa tarvitsevia. Päivä oli todella pitkä!! Yleensä pitkät päivät on 12,5h - tällä osastolla pitkä päivä oli klo 7:30-21:15 eli 13h45min. Mutta pakko myöntää, että päivä oli niin paljon helpompi kuin eilinen, etten ollut illalla läheskään niin poikki kuin maanantain jälkeen. Tälläisiä lisää!!!
Tänään lähdin aamulla töpöttelemään kohti uutta työpäivää T8:n infektio-osastolla, kun sain iskältä tekstiviestin. Isänisä eli Erkki-paappa oli kuollut viime yönä. Ajattelin aluksi, että menen töihin ja teen luvatun työpäivän, mutta itkuhan se tuli metrossa ja oli pakko soittaa agencylle ja perua. Ne oli tosi ymmärtäväisiä ja jouduin ihan puhumaan ne ympäri uskomaan, että olen huomenna työkuntoinen. Kotona on tänään ollut itku herkässä, olen vaan ollut rauhassa kotosalla ja muistellut kaikkia juttuja. Paappa oli ihana, perusjämäkkä pohojalaasmies. Kaikki oli justihinsa tai ei ollenkaan. Lapsena tehtiin paapan kanssa hommia millon missäkin hommassa - klapisavotassa, navetassa, heinäpellolla. Töistä sai aina palkkaa - ei liikaa, mutta kuitenkin jotain. Paappa rakasti traktoreitaan ja sitä sinistä Saabia millä aina ajeltiin Peurajärvelle uimaan. Paappa oli monessa mukana - kaikki karijokelaiset varmasti tunsivat paapan. Viime ajat paappa oli jo aika huonossa kunnossa, ei enää oma itsensä. Parkinsonin tauti aiheutti vaivaa ja muistikin alkoi jo olla aika huono. Mummu hoiti paappaa kotona pitkään, mutta viime ajat paappa vietti vanhainkodissa. Siunaus on luultavasti silloin, kun olen tulossa Suomeen käymään, joten luultavastikin pääsen hyvästelemään paapan viimeisen kerran. Lepää rauhassa paappakulta. Olen tästä päivästä lähtien isoisätön.
Huomenna puolikas päivä töissä - ehkä agency haluaa vähän säästellä mua. Toivottavasti vielä perjantai töitä ja sitten lauantaina jo Jaana tulee! JEE!!
Ai niin - saatiin kuulla, ettei vuokraisäntä aio ainakaan vielä myydä tätä asuntoa - ainakaan vielä puoleen vuoteen. Eli luultavastikin saadaan olla tässä ainakin siihen heinäkuuhun saakka, kun Jane on muuttamassa maailmalle kuitenkin. Voipi olla, että minäkin sitten siinä vaiheessa etsin jonkun muun paikan missä elellä...
Tässä vielä pari kuvaa, mitkä Hanna-serkku lähetti heidän Lontoon vierailustaan:
Hanna ja Jarkko Chinatownissa ravintolan edessä. Nam...
Hanna ja minä tanssipelin kimpussa London Trocaderon peliluolassa. Erilaisia pelejä oli varmaan satoja, tanssipelejäkin useampi kymmenen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
