Töitä vaan...

Mulle tarjottiin maanantaiksi töitä jostain ihan toiselta puolelta Lontoota. Meinasin lähtee, ku siitä olis saanu niin hyvin rahaa (pyhäpalkka), mut sit kattelin julkisia sinnepäin ja työmatka olis kestäny 2h/suunta!! Kieltäydyin kohteliaasti.

Maanantaina ei ollu kauheen kiva sää. :( Satoi räntää ja kovaa. Ei kiva.


Sen jälkeen olenkin ollut töissä joka päivä, neljä 12,5h:n päivää peräkkäin. Kaikki vuorot on ollu UCLH-sairaalassa, kaikki eri osastoilla. Maanantaina piti olla kutoskerroksen kirran osastolla, mutta vuoro olikin tupla-buukattu (vuoroon oli buukattu toinenkin agency-hoitsu) ja pienen ihmettelyn jälkeen siirryin eka kerrokseen AAU-osastolle (acute admissions unit). Se oli sellanen ensiavun ja tavallisten osastojen väliosasto, joissa potilaita tarkkaillaan vähän enemmän samalla kun odotetaan osastopaikkaa. Osa potilaista kotiutuu tai siirtyy toisiin sairaaloihin suoraan sieltä. Tosi kätevä keksintö, tällasia Suomeenkin! Tykkäsin tosi paljon!! Henkilökunta oli mukavaa, potilasmateriaali mielenkiintoista ja iltapäivällä tuli täällä eka elvytyskin eteen. Osastoilla on hätänapit joka sängyn vieressä, joita painamalla paikalle ryntää kaikki osaston henkilökunta heti (vähän eri asia, ku esim.SAS:n kirran hätänapit, joihin ei kukaan yleensä reagoi mitenkään). Tällä osastolla oli paikalla paljon lääkäreitä, joten paikalla oli parissa minuutissa parikymmentä lääkäriä. Sen lisäksi sairaaloissa on omat elvytystiimit, joilla on piipparit mukana ja ne hälytetään paikalle heti. Osaston omat hoitajat lähinnä vaan kattoo vierestä ja hakee sellasia lääkkeitä, joita ei oo elvytyskärryssä tai elvytys-tiimillä mukana. Erittäin tehokasta toimintaa, pakko myöntää!
Keskiviikkona olin ysikerroksessa kirran osastolla. Potilaina eri leikkauksista toipuvia, leikkurissa putsattuja haavoja, yks anorektikko (en tiiä miks kirran os:lla?), suolistosyöpäpotilas lisäruokinnassa jne. Oli TODELLA lähellä, etten lähteny aamupäivällä kotiin, meinas usko loppua kesken. Tosi kiireinen osasto. Iltapäivästä lähti jo rullaamaan paremmin ja elossa selvisin senkin päivän, samoin mun potilaat.
Torstaina olin 13.kerroksessa naistentaudeilla. Olin AIVAN pihalla aamusta, mutta henkilökunta oli tosi mukavaa ja auttoi paljon. Potilaat oli aivan ihania! Vähitellen rupee muutenkin olemaan helpompaa yleensä toimia osastolla, kun vähän rupee jo hahmottamaan kaikkia eri systeemejä ja juttuja. Systeemit on aika erilaisia kuin Suomessa. Potilaan hoidossa on mukana kaikenmaailman tiimejä ja erikoisalan ihmisiä - saman päivän aikana potilaan luona voi käydä kolme eri tiimiä lääkäreitä (kirra, hengitys, kipu, saattohoito, syöpä jne.), fysioterapeutit, occupational therapists (hoitaa potilaan kotonapärjäämis-asioita fysioterapian kannalta), erilaisia ravitsemus-ihmisiä (dietitian, nutritionist), sosiaalityöntekijöitä, hierojia, aromaterapeutteja, apteekkareita (osastoilla joka pvä) jne. jne. Aivan tajuton määrä ihmisiä mukana hoidossa. Ja sairaalalla on oma kuljetusosasto, jonne faksataan kaavake missä kerrotaan kuka haluaa kyydin, minne, millon ja millä. Sairaaloissa on myös olemassa paikka nimeltä discharge lounge (=kotiutusaula), jonne voi lähettää potilaan odottelemaan kotiutumista. Sitä kautta järjestetään potilaan kaikki tarpeelliset asiat, joten normaalissa kotiutuksessa ei tartte hoitsun tehdä juuri mitään. Niin ja yks erilainen asia on se, että potilaat saa kotiin ilmaiseksi lääkkeet sairaalasta lähtiessään. Kätevää.
Mutta siis, to viihdyin hyvin naistentaudeilla. Perjantaina olin taas ysikerroksessa, mutta tottakai taas eri osastolla, että olisin mahdollisimman sekaisin. :) Sekin oli kirran osasto, mutta potilaina lähinnä gastrokirran potilasmateriaalia, yks diabetesjalkahaava ja yks saattohoidettava. Saattohoitopotilaan tila huononi aika paljon päivän aikana, joten olin paljon tekemisissä lääkärin, saattohoitotiimin, kipuryhmän ja ravitsemusterapeutin kanssa. Mielenkiintoinen päivä ja ensimmäinen työpvä, ku pääsin lähtemään töistä ajoissa pois!!! Treffasin töissä tsekkiläisen Petran, joka oli saman sairaalan toisella osastolla töissä ja päätettiin käydä töitten jälkeen ihan vaan parilla. 12,5h:n päivän jälkeen ei montaa tarvii, että koti ja oma peti kutsuu. :) Mutta oli tosi kiva höpötellä jonku kanssa.
Tässä vähän maisemaa työpaikan ikkunasta. Oikealla alhaalla yliopisto.

Kaukana keskellä näkyy London Eye-maailmanpyörä.

Tänään kävin punnan leffassa naapurileffateatterissa kattomassa Mr.Bean's Holiday. Oli aika huono leffa, mutta tulihan katottua. Kävin ruokakaupassa ja kotosalla tein makaronilaatikkoa ja kinkkukiusausta. Tehdään Christinen kanssa aina tällee vapaapäivinä ruoat tulevalle viikolle töihin, ku pitkien päivien jälkeen ei oikein jaksa tehdä mitään. Pesin pyykkiä, vaihdoin lakanat, siivoilin ja järjestelin. Parin tunnin päästä treffaan Petran ja Alexin keskustassa. Ihan vaan parille mennään...
Ai nii. Christine ilmotti tällä vkolla, että se muuttaa pois huhtikuun lopussa. Ei olla edelleenkään kuultu mitään siitä mitä meille tapahtuu, jos/kun meidän vuokraisäntä myy tän kämpän. Ärsyttää elää epävarmuudessa. En viitti ostaa kämppään mitään, ku ei tiedä mihin seuraavaksi päätyy ja mitä siellä tarvitsee. Jane aikoo asua tässä niin kauan ku mahdollista, tai ainakin heinäkuuhun saakka, jolloin Jane saattaa muuttaa Uuteen-Seelantiin. Mäkin mielellään olisin tässä vielä - tää on kivalla paikalla, rauhallinen alue ja kiva kämppä. Ja tää on jo koti! Kun Chrisu muuttaa pois, niin muutan mahdollisesti Chrisun huoneeseen, kun sen ikkuna on puutarhaan päin. Mun ikkuna on kadulle ja herään melkein joka yö johonkin ääneen. Jos ei muuten, niin viiden aikaan kun maitomies hengaa kadulla. Chrisun huone on pienempi ku mun nykyinen, mutta siinä on myös pienempi vuokra. Mutta se on ajankohtaista vasta sit joskus.
Jaana tulee jo viikon päästä - JEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!

Työviikko ja mukava viikonloppu

En mä minnekään ole kadonnut, älkää pelätkö! Noi on vaan noi 12,5h:n työpäivät aika aikaavieviä ja siihen päälle vielä tunnin työmatkat/suunta, niin siinä se melkein valveillaoloaika onkin. Lähden töihin puol seiskan maissa ja tuun kotiin yleensä joskus ysin ja puol kymmenen välillä. Tein tällä viikolla neljä päivää infektio-osastolla - ma, ke ja to piiiiiitkä päivä ja ti "lyhyt" päivä. Osastolla oli TOSI kova kiire!! Olin melkein joka päivä ylitöissä vähintään 15min. Se ei tunnu paljolta, mutta 12,5h:n työpäivän (ja tosi lyhyiden, hätäisten taukojen) jälkeen se tuntuu paljolta! Ja viikossa siitä tulee aika paljon lisää. Juoksin kaikki pää kolmantena jalkana ja yritin saada kaikki hommat tehtyä, mutta ei vaan pysty repeämään joka paikkaan. Potilaat osastolla on aika vaativia, joten aikaa menee normaalienkin juttujen, esim. aamupesujen, tekemiseen. Tällä viikolla meillä oli esim. mielenkiintoisia jalkatulehduksia (cellulitis), hirvittäviä makuuhaavoja (toinen lonkkaluu kokonaan haavasta ulkona), potilas jolla oli afrikkalainen unitauti (trypanosomiasis), narkkareita joilla oli oksettavia tulehduksia (esim. koko pohje about kolminkertainen ja dreenistä ökkökökköä 2l - yök) jne. Siis kaikkea iljettävää ja mielenkiintoista! Opin jo käyttämään sitä #%¤X:n faxia ja hiffasin paljon muitakin uusia asioita. Kyllä se blondikin näköjään jotain oppii...
Perjantaina oli vapaapäivä. Nukuin melkein puoleenpäivään ja sit hengailin kotona pyjamat päällä varmaan neljään saakka. :) Illalla treffasin serkkuni Hannan ja hänen avomiehensä Jarkon, jotka olivat tulleet Lontooseen viettämään pääsiäistä. Käytiin Chinatownissa syöpöttelemässä ja siitä suunnattiin puolivahingossa London Trocaderoon Piccadilly Circuksen lähelle. Se on iso, monikerroksinen peli- ja viihdeluola. Siellä on esim. keilahalli, törmäilyautorata, elokuvateatteri ja satapiljoonaa erilaisia pelejä - rahapelejä, tanssipelejä, ampumispelejä jne. Kierreltiin siellä pitkään ennenku löydettiin peli, josta me kaikki kolme innostuttiin oikein kunnolla! Sellanen krokotiilipeli, josta tuli rei'istä krokoja ulos ja niitä piti kumauttaa pampulla päähän. Hih, siellä on varmaan maailman hienoimpia ja uusimpia pelejä ja me innostuttiin tästä. Ja Hannan kanssa kokeiltiin kans tanssipeliä. Siellä oli vaikka kuinka paljon niitä pelejä ja aivan uskomattomia pelaajia!! Siis kukaan ei VOI osata niin hyvin!! Tässä Jarkko vuorossa krokotiilin pieksemispelissä:

Lauantaina menin ahneuksissani töihin. Tällä kertaa vuorossa National Hospital ja David Ferrier-ward. National Hospital on yks maailman(?) johtavia neurologisia sairaaloita. Tää osasto, jossa olin töissä oli myös neurologinen osasto, potilailla neurologisia ongelmia esim. aivoinfarktin, pahoinpitelyn, onnettomuuden, aivokasvaimen tai muun syyn takia. Mulla oli hoidettavana vaan viisi omaa potilasta, kun toisissa sairaaloissa on yleensä ollu 7-10. Sen lisäksi mulla oli apuna lähihoitaja melkein koko ajan, joten kaikki pesut ja muut oli helppo tehdä. Päivä oli kuin olis ollu vapaalla verrattuna aikaisempiin työpäiviin! Tälläisiä paikkoja lisää!! Sai kerrankin oikeesti paneutua potilaiden hoitoon, ei vaan välttämättömien asioiden tekemiseen. Tykkäsin tosi paljon!! Näitä lisää!!
Tänään lähdin aamuvarhain pogoilemaan kohti Gatwickin lentokenttää. Se on joku 60km(?) Lontoon ulkopuolella ja sinne pääsee keskustasta junalla. Ihanainen ystäväni Sanna oli tulossa Jenkeistä ja joutui Lontoossa vaihtamaan lentokenttää. Niinpä minä vaihtamaan kenttää Sannan kanssa! :) Oli tosi ihana höpöttää ja hölpöttää ihan OIKEESTI livenä jonkun ystävän kanssa, sitä onkin jo kaivannut!! Kentältä toiselle mentiin bussilla, matka kesti varmaan jonkun tunnin tai jotain. Heathrowlla oli ihan hirvittävät jonot check-inniin ja aikaa vähän ja onneksi British Airwayssin täti oli niin kiva, että päästi Sannan jonon ohi.

Siitä jatkoin matkaa keskustaan ja sit Camdeniin tapaamaan Hannaa ja Jarkkoa. Shoppailtiin ja ihmeteltiin jonkun aikaa Camdenissä ja jatkettiin siitä matkaa Oxford Streetille. Suurin osa kaupoista oli kiinni, esim. Primarks, jonka takia sinne mentiinkin. :( Pöh. Siitä Hanna ja Jarkko jatkoi matkaa hotellin kautta illan kohokohtaan eli Eaglesin konserttiin! Nightwish on muuten täällä keikalla ens vkolla ja kävin puolivahingossa kattomassa mitä liput maksaa - £17 eli reilu 20€. Halvalla menee!!
Mä jatkoin matkaa kotiin puiston kautta käppäillen. Täällä on ollu tällä vkolla ihan kauhiat ilmat. Kova, puuskittainen tuuli, sadetta ja tänään on satanut vähän luntakin. Ja varsinkin nyt pääsiäisvkonlopun on ollut ihan %&¤:n KYLYMÄ!! Tänne jäätyy!! Tuuli on tosi raaka ja sisällä kylmä. Otin puistosta pari kuvaa tullessani. Kevät näkyy jo puissa ja kukissa.

Myrskysään jälkiä lähipuistossa:

Niin ja kiitos kaikista pääsiäiskorteista!! Mineankin kortti löytyi eteisen nurkasta, jonne se ilmeisesti oli postiluukusta tippuessaan piiloutunut. ;) SUURKIITOS!!
Ja uusi vierailija ilmoittautui!! Jenkkivuosiystäväni Dean ilmoitti hankkineensa lennot toukokuun loppuun! SIISTII!!!

Kuvia

Janen synttärit nro 1:
Jane ja Tim

Sundeep ja Jane

Porukkaa baarissa: sveitsiläinen Alex (Petran poikkis) , Jane, Kate, Katen mies ja sit mun kamu tsekkiläinen Petra.

Janen synttärit nro 2:
Mun kämppikset Jane ja Christine

Minä ja Chrissy


Randomkuva lähipuistosta. Joku ihme haikara-juttu kävi kylässä.

Höpsistä hei!

Töissä ei ihmeempää. Maanantaina tein pitkän päivän infektio-osastolla ja tänään "puolikkaan" (Suomen kokonainen työpäivä). Tänään oli eka aamu, ku ei tehny mieli nousta sängystä, eli ehkä tähän töissäkäymiseenkin rupee vähitellen tottumaan. :) Tänään meinas taas usko loppua, ku idioottilääkärit teki ihan ihme päätöksiä ja sit olis pitäny faxata jotain %¤"#:n lomakkeita jonnekki ja kukaan ei ehdi neuvoa. Jäi sit lomakkeet faxaamatta, aivan sama. Huomenna takaisin jatkamaan samaa hommoo, siellä ne tekemättömät työt mua varmaan odottelee...
Töitten jälkeen kävin pitkästä aikaa ruokakaupassa. Jane lähti vkonloppuna Kanadaan, joten ollaan Chrisun kanssa kahdestaan. Chrisu tekee tällä vkolla viis pitkää päivää, joten nähdään aina tässä kotosalla aamulla ja illalla pari hetkeä. Lupasin käydä tänään kaupassa, ku pääsin aikaisemmin, ja sit tein meille evääks ruokaa loppuvkoksi. Siivosin jääkaapin ja keittiön ja vielä pitäis vähän taitella pyykkiä. Sit suihkuun ja nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen...
Ai nii - posti toi eilen paketin Kanadasta!! ISO KIITOS KIRSUKKA!!! Yritän tässä jossain vaiheessa hommailla lentoja sinnepäin, ku oon taas rikas. ;)

Töitä töitä töitä

Nyt on päästy niin kovin työteon makuun, ettei voi valittaa. Maanantaina oli eka työpäivä tossa melko lähellä Ealing hospitalissa. Aamulla oli aikasta hirvittävä ilma, mutta reilun 5min matka bussipysäkille meni ihan sutjakkaasti. Ensimmäinen työpäivä oli hengitysosastolla, jossa oli astma-, COPD-, pneumonia- yms. potilaita. Mulle lykättiin heti kättelyssä vastuulleni 10 potskua ja avuksi viimeisillään raskaana oleva lähihoitaja. Opastus lähinnä oli, että tuolta päin löytyy lakanoita ja tuolta päin lääkkeitä. Yritin kovasti touhuta kaikenlaista, mutta aika hankalaa se oli. Kymmenen maissa mun lähihoitaja lähetettiin jonkun potilaan saattajaksi ambulanssiin ja loppupäivän sainkin olla ihan ittekseni 10 potilaan kanssa. Hiphei. Täällä on tosi erilaista ku Suomessa. Ei pelkästään kaikki lääkkeiden nimet ja paketit, vaan myös miten vuodepesut tehdään (tavallisen saippuan ja kulhon kanssa, kulho HUUHDELLAAN vedellä ja saippualla potilaiden välillä!!), miten potilaat kotiutetaan ja sisäänkirjataan, keitä kaikkia ihmisiä potilaan hoidossa on mukana (kaikenmaailman kuntoutus- ja ravitsemus- ja sosiaaliryhmää kaikkien eri lääkäreiden lisäksi), miten potilastiedot kirjataan (lähinnä käsin kirjoittaen kaavakkeille, joita on jokaisella potilaalla n.satapiljoonaa). Olin siis IHAN pihalla, mutta yritin parhaani. Potilaiden lääkeet jaetaan erikseen joka kerta, kun he niitä tarvitsevat. Eli klo 8, 10, 12, 14, 16, 18 ja 20 hoitajat käy läpi jokaisen potilaan lääkekansiot (nekin ihan erilaiset kuin Suomessa ja tietenkin käsinkirjoitetut) ja jakavat lääkkeet potilas kerrallaan. Eli siis ei saa jakaa viiden ihmisen lääkkeitä kerralla ja viedä niitä potilaalle, vaan ensin jaat yhden potilaan lääkkeet sille tietylle kellonajalle, viet ne potilaalle ja menen takaisin osaston toisessa päässä sijaitsevaan lääkehuoneeseen jakamaan seuraavan potilaan lääkkeet. Ei siinä melkein ehdi muuta tekemäänkään, ku juosta potilaiden ja lääkehuoneen väliä. Ihan pöllöä, mutta kai siinäkin sitten joku järki on... Ja kaikki tavat ja paperit ja kansiot ja kaavakkeet vaihtelevat paikasta toiseen, joten tekemistä ja oppimista riittää...
Soittelin jo maanantaina päivällä nursing officen kanssa ja ne käski mun lähteä kesken päivän kotiin, jos mua kerran kohdeltu kunnolla. Päätin jääräpäänä kuitenkin patistaa päivän loppuun - ei sitä nyt ekana työpäivänä mitään luovuttamaan ruveta!! Selvisin elossa sen päivän ja tiistaina oli vuorossa toinen osasto samaisessa sairaalassa. Osasto oli nimeltään "Admission ward" eli jonkinlainen siirtymäosasto ensiavun ja "tavallisten" osastojen välillä. Ihan kätevä keksintö, monet potilaathan ei tartte mitään kovin pitkäaikaista hoitoa, vaan päivä-pari seurantaa ja lääkitystä saattaapi riittää. Aika monet potilaat kotiutu tältä osastolta suoraan jatkohoitoaikojen kanssa, osa siirtyi toiselle osastolle jatkohoitoon. Aamulla mua juoksutettiin admission ja sydänosaston väliä, kun molemmista puuttui porukkaa ja kukaan ei tienny mihin ne halus mut töihin. Päädyin lopulta sit kuitenkin sinne admission wardille ja avukseni sain aivan tajuttoman aikaansaavan ja fiksun sh-opiskelijapoitsun, joka pelasti mun päiväni aivan täysin! Taas sama homma: mulle ei näytetty mitään paikkoja tai mitään, oletettiin vaan, että tiedän mitä teen. Voi niitä potilas-raukkoja. Onneksi mulla ei ollu hoidettavana, ku kuus potskua. Selvisin lähes elossa tästäkin päivästä, mutta annoin taas vähän palautetta nursing agencylle. Ongelmahan tässä sairaalassa oli se, ettei mun agencysta siellä oli aikaisemmin työntekijöitä ollut. Mun buukkaaja Dan vaan sanoi, että Ealing Hospital on kysellyt sinne työntekijöitä, mutta kukaan ei oo halunnu näin syrjään töihin, kun keskustassakin töitä riittää. Mä olin siis agencyn ensimmäinen työntekijä tuolla ja mahdollisesti myös viimeinen, kun mua ei kerran kohdeltu oikein. Ajattelin noiden kahden päivän jälkeen, että jaksankohan mä tällästä työtä tehdä jos joka päivä on samanlainen, mutta onneksi keskiviikkona pääsin parempaan paikkaa töihin!
Keskiviikkona olin töissä Lontoon keskustan tuntumassa University College London Hospitalissa (UCLH) infektio-osastolla, jossa hoidetaan lähinnä erilaisia trooppisia tauteja, AIDS- ja HIV-potilaita, tubia jne. TODELLA mielenkiintoista!!! Henkilökunta oli mukavaa, mua opastettiin kunnolla ja autettiin aina kun pyysin apua. Mulla oli seitsemän omaa potskua, mutta aamupesut hoisi kaksi lähihoitajaa keskenään, joten mä sain keskittyä lääkkeisiin, lääkäriasioihin jne. Eka sellanen kunnon onnistumisentunne - ehkä mä en ookaan ihan perseestä! Kahtena ekana päivänä ehdin 12,5h:n päivän aikana pitää ehkä yhteensä 20min taukoa, nyt pidettiin huolta, että ehdin pitää kaikki taukoni kunnolla. 12,5h:n päivään kuuluu kaks puolen tunnin taukoa (tai yksi tunnin tauko) ja kaksi 15min taukoa. Tauoista miinustetaan 1h työajasta pois, eli päivässä saa palkkaa 11,5h:sta. Mutta toisaalta, täällä saa tauolla olla ihan oikeesti tauolla ja pitää taukoa - ei tartte olla osastolla ja vastata puhelimeen ja omaisten kyselyihin ja soittokelloihin jne. Mä tykkään noista pitkistä päivistä. Oppii kunnolla tuntemaan potilaat sen päivän aikana eikä tartte niin usein rapsata asioita työkavereille jne. Työpäivän jälkeen tulee kotona mentyä melkein heti suihkuun ja nukkumaan, ja aamulla taas suoraan sängystä töihin. Vapaapäivät on sitten kokonaan vapaata aikaa, silloin ehtii keskittyä kaikkeen muuhun. Sopii mun kropalle!
Torstaina pitkä vuoro kerrosta ylempänä UCLH:ssa, osastolla T9 eli gastro-kirurgisella osastolla. Oli vähän tutumpaa potilasmateriaalia: pankreatiittia, suoliresektiota, okkluusiota, tyrää jne. Hoitotavat oli vähän erilaisia, mutta ainakin oli vähän jotain haisua mitä kenellekin potilaalle jossain päin maailmaa yleensä tehdään. :) Potilaita mulla oli vaan kuusi ja henkilökunta avuliasta, joten päivä meni melko kivuttomasti. Totuushan on se, että joka päivä tulee vähintään pari kertaa kun tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin, tai vähintään itkeä, mutta tähän mennessä en ole lähtenyt kesken päivän töistä kotiin enkä edes itkenyt. Yleensä iltaan mennessä, kotiin tullessa kaikki on jo unohtunut ja mielessä päivän onnistumiset päällimmäisenä. Kauheesti ne kyseli mua sinne kirralle vielä jatkossakin, joten ei nekään vissiin hirveen pettyneitä muhun olleet. :)
Perjantaina olin taas infektio-osastolla, mutta tietenkin osaston toisessa osassa, joten taas oli kaikki ihan uutta. Paljon AIDS-potilaita ja AIDS:in ja HIV:in "sivuvaikutuksia" esim. toksoplasmoosia, tubia, Kaposin sarkoomaa jne. Jalat rupes olemaan viidentenä pitkänä päivänä aika soseena, päivän aikana kun ei juurikaan ehdi istua muuta kuin tauoilla. Työkenkinä mulla on vaan sellaset Dieselin ohutpohjaiset lipoläpö-tossut, joten paljonkaan tukea ne ei anna. Päätinkin vkonloppuna käydä ostamassa uudet kengät, maksoi mitä maksoi! Illalla olis yhden Janen kaverin läksiäisbileet, mutten jaksanu edes ajatella sinne menoa. Suihkuun ja nukkumaan, siinä illan jännittävimmät tapahtumat.
Launtaina lähdin aamupäivästä vahtimaan suomalaisperheen lapsosia pohjois-Lontooseen. Lapset oli 4- ja 5-vee. Käytiin puistossa leikkimässä ja pelaamassa futista, heiteltiin frisbeetä, pelattiin kotosalla pelejä, lapset rakensi majan jne. Sain tästä keikasta hyvät kenkärahat. ;) Illalla otin piiiiiitkän, kuuman kylvyn, söin roskaruokaa, katoin uuden Tehiksen ja sen jälkeen katoin vielä netti-tv:stä Suojelijoitten tokan jakson. Hyvä keksintö toi netti. ;)
Tänään vietin täyttä vapaapäivää. Aamulla heräilin rauhassa ilman herätyskelloa ja lähdin klo 11 lähileffateatterin punnan leffaan. Tällä kertaa leffana oli Asterix and the Vikings ja oli kyllä kiva leffa. Sen jälkeen kävin tipauttamassa Ealingin sairaalaan mun tuntilapun (unohdin jättää sen ti) ja sit tuubilla keskustaan päin. Suomalaisella kirkolla oli pääsiäismarkkinat ja lähin sinne ihmettelemään. Mukaan tarttui Reissumiestä, karjalanpiirakoita, salmiakkia, suklaata, ruisjauhoja ja mätitahnaa. Hihi. Sitten takaisin "koti"ostarille kenkäostoksille. Toivottavasti näillä uusilla nyt on jalat vähän vähemmän kuolleet työpäivän jälkeen. Tai jalat ja selkä molemmat. Kotona oli pakko heti vähän maistaa ruisleipää ja mätitahnaa - namnam.
Ensi viikolla on taas tiedossa paljonpaljon töitä. Varasin itse itselleni töitä samaiselta infektio-osastolta, jossa olin kaksi päivää tällä vkolla. Nyt tiedossa olevat vuorot on ma, ke ja to pitkä päivä (07:45-20:15) ja ti aamuvuoro. Meinasin lööbailla koko pääsiäisen, mutta nyt toisaalta tekee mieli mennä töihin pe ja la, tai ainakin toisena. Pitää pohdiskella ja kahtella mitä on tarjolla. Ja kyllä, pidän huolen, että myös lepään tarpeeksi. Huhtikuussa tulee touhuttua kaikkea muuta, kuin tehtyä töitä, joten teen nyt vähän ekstraa, että saan talouden tasapainoon vähäksi aikaa.
Mitäs muuta? Siinä kaikki tälle hetkelle. Pistän jossain vaiheessa pari kuvaa, kun jaksan. Facebookkiin laitoin tänään muutaman.

Elossa!!

Pikaisesti vaan, että kyllä täällä elossa ollaan. Ei hätiä mitiä. Neljä 12,5h:n työpäivää takana neljällä eri osastolla ja huomenna vielä yksi - onneksi samalla osastolla, kuin keskiviikkona. :) Vkonloppu vapaa, kirjottelen sit lisää. Silloin mua varmaan löytää paremmin myös mesestä ja Skypestä, tällee töitten jälkeen ei jaksa muuta ku käydä suihkussa ja mennä nukkumaan.
Miia: hyvin sopii!! Lennot ostoon vaan ja pian!!! ;)
Äiti: Kiitos kirjeestä!! Lukemista työmatkoille...

Ensimmäinen työpäivä tiedossa!!!

Dodii, nyt on sitten jo ensimmäinen työpäivä tiedossa! Kahden kuukauden työttömyys näyttää olevan vihdoinkin ohi - ei oo mua varten!! Perjantaina soiteltiin edes-takaisin nursing officen kanssa ja mulla on siis ensimmäinen työpäivä maanantaina klo 7:30-20:00 Ealing Hospitalissa jollain sisätauti(?)osastolla (generalward). 12,5 tunnin vuorot on täällä varsinkin sairaaloissa aivan normaalia. Hyvä puoli siinä on se, että jo kolmesta työpäivästä tulee melkein 40 viikkotyötuntia täyteen ja neljästä päivästä 50h! Varmaan silleen ihan kiva potilaillekin, kun ei koko ajan porukka vaihdu. Sairaala on ihan tässä meidän Ealingin kylillä, about 15min kävelymatkan päässä. Ja jos ei jaksa kävellä, niin bussillakin pääsee. Vähän jo jänskättää, mutta toivottavasti pärjään...
Eilen oli mun kämppiksen Janen synttärit. Jane täytti nyt viidennentoista kerran 21vee. Oltiin Janen kanssa Covent Gardenissa baarissa jo kuuden maissa - ja jo sillon baari oli niin täynnä, ettei saatu istumapaikkaa. Täällä on tosi tavallista, että töitten jälkeen mennään pubiin parille - varsinkin perjantaisin! Pubeista saa ruokaakin tai ainakin jotain pikkupurtavaa (ranskiksia tms.), niin ei tartte mennä syömään erikseen mihinkään. Pubiin tuli illan myötä erinäisiä Janen kavereita, yhteensä meitä oli varmaan sellanen 7-8. Myös tsekki-Petra poikaystävänsä Alexin kanssa tuli myöhemmin parille. Oli tosi hauskaa!! Pubissa soitti sellanen coverbändi ja me viihdyttiin! Viimeinen metro meille päin menee puolenyön aikaan ja siihen aikaan melkein kaikki rupes lähtemään baarista pois - Suomessa meno vasta alkaa niihin aikoihin!! Olis ehkä voinut pari jättää ottamatta, mutta riittääpä taas kerrottavaa jälkipolville. Janella oli NIIN hauskaa... Selvisin kotiin saakka ihan lähes kunnialla.
Eilen vietin hyvin ansaittua(?) krapulaapäivää roskaruoan, karkin ja suklaajäätelön voimin. :) Illalla aloiteltiin tässä meillä ja sitten lähdettiin Notting Hilliin ravintolaan, jossa Janen kaks kaveria oli dj:nä. Paikka oli sellanen pikkunen ravintola, ei oikein mikään bilemesta, sellanen hengailupaikka. Musa oli ihan ok, sellasta soulia lähinnä. Ihmisiä ei ollu mitenkään kauheesti, melkein pelkästään meidän porukka. Mutta oli ihan kiva ilta! Otin vähän varovaisemmin kuin edellisenä iltana ja kun lähdettiin puolen yön aikaan kotiin olin lähes selvinpäin.
Tänään aloitin krapulapäivän tuttuun tapaan: siivosin ja tiskasin eiliset biletyksen jäljet, pesin pyykkiä, järjestelin paikkoja jne. Niin sanottu aktiivi-krapula siis tällä kertaa. Janella iski pahemman luokan lentsu päällensä, se on ihan säälittävä raukka tällä hetkellä. :( Mulla vauhti päällä, ajattelin jossain vaiheessa tehdä pizzaa. Nam.
Mutta siis, huomenna ensimmäinen työpäivä. JAIKS!! Odotan innolla! Tänään on tasan kaksi kuukautta mun edellisestä työpäivästä, joten jo on aikakin päästä takas töiden pariin!!

Heippahei!

Takaisin kotosalla. Eilen iltapäivällä lähdin hoitelemaan suomalaisten perheen ihastuttavia tyttösiä Maidenheadiin, n.½h:n tunnin junamatkan päähän. Olin siellä yötä ja tulin kotiin tänään iltapäivällä. Ihania lapsosia, oli tosi mukavaa olla siellä!!

Kotimatkalla kävin vähän tossa "meidän" ostarilla kiertelemässä ja etsimässä jotain kivaa serkkupojalleni rippilahjaksi. Olipas vaikea keksiä mitään!! Kotiintullessa mulle oli tullu mun Amazonista (nettikirjakauppa) tilaamani kirjat (pari sairaanhoito-opusta). Täällä on hassu tapa ton postin kotiinkuljetuksen kanssa. Tosi ihanaa, kun paketit tuodaan kotiin asti, mutta se että kun meilläkään ei ollu ketään kotona, niin munkin paketti oli viety meidän alakerran naapurille. Se on täällä ihan normaali käytäntö, mutta mun mielestä tuntuu hassulta. Sen lisäksi vaihtoehtoina on, että paketti on viety takapihalle, pihavajaan, autotalliin jne. Näen silmissäni postipojan yrittämässä keksiä mihin minkäkin paketin piilottaisi... :) Kuva lapusta, joka laitetaan sit postiluukusta sisään:

Illalla juttelin pitkään Jaanan kanssa mesessä. Jaana siinä samalla varasi lennot tänne mun luona käymään, JEEE!!!! Kuukauden päästä voidaan kahdestaan täällä pöllöillä ja touhoilla, hiphei. Sen lisäksi kuulin, että Mappen vauva on VIHDOINKIN tullut maailmaan. Ihanaa. Mä oon sitä täällä jännittäny jo kaksi viikkoa, kun laskettu aika tuli ja meni. ONNEA KOKO PERHEELLE JA VOIMIA!!!

Ja sit viel pari kuvaa:

Tässä mun iltapuhdepalapeli. On se nyt jo pikkusen pidemmällä...

Random-ravintolan laatoitus. Tuleeko kellekään muulle mieleen Jussi-paita?

Kevättä ilmassa!

Induction ohi!

No niin, taas on menty eteenpäin asioissa. Mulla oli tänään nursing agencyssä "induction" eli käytiin läpi kaikenlaisia lakeja ja ohjeita ja neuvoja ja sääntöjä ja suosituksia ja kaikenlaisia papereita. Allekirjoitettiin ja täytettiin varmaan 20 eri lippulappusta, mm. verotukseen liittyviä juttuja. Sitten tapasin Danielin eli musta vastaavan työkoordinaattorin. Dan tulee tulevaisuudessa soittelemaan mulle viikoittain tai useamminkin ja tarjoaa työvuoroja eri sairaaloissa ja muissa hoitopaikoissa. Yleensä homma menee niin, että ilmoitan edellisen viikon tiistaihin-keskiviikkoon mennessä minä päivinä olen käytettävissä ja sen mukaan Dan buukkaa mulle vuoroja eri paikoissa ja tarjoaa niitä sitten mulle. Mä päätän mitä haluan tehdä ja mitä en. Olen koko haastatteluprosessin ajan yrittänyt anoa/anella/pyytää/rukoilla haastatteliljalta (Katelta) ja nyt Danilta, etten joutuisi ihan heti ensimmäiseksi ensiapuun töihin. Ne hokee koko ajan, että "kyllä sä pärjäät" ja "hyvin se menee" jne. Siitä huolimatta mulla on pieni epäilys mielessä, että aloittaisin mieluummin vaikka ihan normi-osastotyöstä ensin ennenku siirryn ea:n kiireeseen. Nyt juttelin pitkät pätkät kolmannen työhönottajan Amyn kanssa ja vihdoinkin joku ymmärsi mitä tarkoitan ja haluan ja oli mun kanssa täysin samaa mieltä, että parempi aloittaa tavalliselta osastolta ensin ja sit vasta mennä ensiapuun. Mä haluaisin ensin vähän oppia paikallisia systeemejä, sanastoa, työtapoja ja muita ennenku menen ensiapuun. Suomessakin olin ensiavussa töissä vaan vajaan vuoden ja Salon ea:ssa ei ihan kovin vakavia tapauksia edes näe, kun ne menee yleensä suoraan TYKS:n. Joten VIHDOIN JA VIIMEIN sain tahtoni läpi, ettei mun tartte aloittaa heti ensiavusta. Kivi vierähti sydämeltä. Amy oli sitä mieltä, että kuukausi-pari osastolla ja sit ensiapuun. Sekin kuullostaa tällä hetkellä aika nopeelta tahdilta, mutta kahtellaan... Täällä ensiavussa on kuitenkin ihan mitä vaan ampumisista ja puukotuksista pahoihin kolareihin, vakaviin yliannostuksiin jne. Kattellaan rauhassa...
Sitten sain muutaman hoitsutakin ja henkilökortin. Ainoa nyt mitä puuttuu on toisen suosittelijan suositus, mutta eiköhän sekin pian saada perille. Musta tuntuu, että se mun haastattelija Kate ei oo niitä lähettänytkään ennenku viime vkon lopulla, ku mun rikosrekisteriote tuli. Oh well, eiköhän sekin ole kohta hoidettu. Dan lupas soitella heti ensi viikon alussa työvuoroja ens vkolle, joten hyvältä näyttää. :)
Tapasin agencyllä myös heidän pankkikontaktinsa ja avasin paikallisen pankkitilin. Tällee officen kautta ei tarvinnu ihan niin paljoa kaikkee todistuksia ja dokumentteja ja tilin avaus onnistui vaivatta. Nyt on siis paikallinen tilikin auki, jos joku haluaa pistää rahallisia lahjoituksia tänne päin... :)
Agencyllä törmäsin myös tsekkiläiseen Petraan, jonka kanssa on pari kertaa nähty. Petran kanssa käytiin lounaalla ja oli kiva jutella ja valittaa mitä agency on tehnyt väärin ja miten englantilaiset on ihan dorkia (ei kaikki) jne. Saattaa olla, että pitää lähteä Petran kanssa parille perjantaina... Ja lauantaina on toisen kämppiksen eli Janen synttärijuhlat, sillonkin voi olla että pitää ottaa parit... Mutta ennen sitä huomenna lastenvahdiksi Maidenheadiin. Ihanaa, että on jotain järkevää ja mieleistä tekemistä!! Siivouskommenteista sen verran, että onnistuu, jos rahtaatte kämppänne vähän lähemmäksi. ;)

Puhdas koti!

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Eilen käppäilin aamupäivällä West Ealingin puolelle ihmettelemään. Siellä on aina lauantaina Farmer's market eli tuoreita vihanneksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, juustoa, munia ja kaikenlaista muuta tuoretta. Ostin kirsikoita, muuten tyydyin vaan ihailemaan ja maistelemaan, kun oltiin just viikolla käyty Chrisun kans kaupoilla ja ostettu kaikki tarpeellinen. Toki siellä oli monia muitakin kauppoja, joissa piti käydä ihmettelemässä. Kävin välillä kotosalla lounaalla ja sit jatkoin tohon "meidän" ostarille Ealing Broadwaylle. Siellä oli Animal Welfare Bazaar eli jonkinlainen eläinyhdistysten markkinat/messut. Illalla kokkailin erittäin hyvää ruokaa ja katsoin elokuvan nimeltään "Animal Factory". Ihan ok leffa, ei ihmeellinen.
Tänään aloitin heti aamusta siivoilemaan kämppää. Järjestelin tavaroita, viikkasin ja pesin pyykkiä, imuroin, pesin vessan, pesin keittiön lattian (kolmeen kertaan - kolmannellakin kerralla vesi oli ihan ruskeeta!!!), pesin meidän yhden maton (pesukoneessa) ja meinasin pestä meidän sohvan päälliset, mut ne pitääkin pestä pesulassa - pöh. Tiukan siivoamisen jälkeen piiiiiitkä kuuma kylpy ja hyvää ruokaa. Nyt on oikein hyvä olo. Pitää vielä jossain vaiheessa käydä kaupassa ostamassa leipää, muuten olen ja ihmettelen kuten yleensä. ;)