Loppuviikon höpöttelyt

Perjantaina päästin tosiaan Deanin vapaasti vaeltelemaan Lontoon sykkeessä ja itse hippaloin kotosalla tekemättä juuri mitään. Se teki oikein hyvää!! Toki tein kaikkea pientä, esim. pesin meidän keittiön lavuaarin alla olevan kaapin, jossa oli niin paljon roinaa ja hyllyt ihan mustat, etten enää kestäny. Löysin sieltä kätköistä kaikkea tarpeellista mitä oon ajatellu ostaa (esim. tahranpoistoainetta, kenkälankkia, imurin pölypusseja), mutten oo saanu vielä aikaiseksi. Hyvä niin! Hoidin pankkiasioita netissä, kun vihdoinkin sain siihen tarvittavat välineet. Täällä on nyt ihan uusinta uutta, että kaikilla nettipankkia käyttävillä pitää olla sellanen ihme masiina, mihin tungetaan pankkikortti tai nettipankkikortti tai joku muu kahdeksasta kortista mitä minäkin olen tilinhoitoani varten saanut. Kone kysyy kortin tunnusluvun ja sitten se antaa kahdeksannumeroisen tunnusluvun, joka sitten annetaan nettipankissa, että saa hommat toimimaan. Samoin jos maksaa kortilla nettiostoksia pitää koneeseen näpytellä tunnusluvun lisäksi maksunsaajan tilinumero, maksettava summa jne. Aika monimutkaisen kuuloista, mutta ihan kätevä systeemi nyt, kun on kaikki tarvittavat välineet sen hoitamiseen. Ulkomaanmaksuja ei netitse pysty hoitamaan, joten kun haluan siirtää rahaa mun Suomen tilille, mun pitää hoitaa se pankin kautta. Pöh.

Ainiin! Perjantaina sain vihdoinkin otettua kuvan meidän takapihan ujosta asukista. Olen hänet muutaman kerran päiväsaikaan nähnyt, mutta se on aina lähtenyt karkuun ennenku oon saanu otettua kuvan. Nyt hän raaviskeli itseään nauttien auringonpaisteesta...

Kruunasin perjantai-illan muutamalla jaksolla Greyn anatomiaa ja parilla palalla salmiakki-suklaata. Nam nam. :)

Lauantaina lähdettiin Deanin kanssa kohti Notting Hillin Portobello Roadin markkinoita. Matkalla tossa meidän omalla ostarilla oli pienimuotoiset markkinat.

Ennenkuin päästiin metrolla Notting Hilliin asti mä päätin, että tarvitsen ehdottomasti Suomen lipun illan Euroviisufinaalia varten. Dumppasin Deanin Notting Hilliin ja jatkoin itse matkaa Lontoon Suomi-kirkon Suomi-kaupalle. Olin siellä puolenpäivän aikaan, mutta kirkko aukeaa lauantaisin vasta klo 13. No höh. Eipä siinä sen kummempaa, lähdin pöllöilemään lähistölle ja löysin Thames Path-nimisen reitin, joka kulkee Thames joen rantaa.

Hienoja maisemia! Oli laskuveden aika ja vesi oli tosi matalalla. Rannalla aina laskuveden aikaan hengaa ihmisiä metallinpaljastimien, kuokkien ja lapioiden kanssa. En tiedä mitä aarretta ne oikein etsiskelee, mutta niitäkin oli paljon liikkeellä. En kehdannut mennä kysymäänkään. Rannalla oli kyllä todella kauniita kiviä ja simpukoita, vanhoja ruostuneita rautaketjunpätkiä (jotka oli kyllä aika hienon näköisiä), tiiliä, renkaita, lasinsiruja, lasipulloja jne.

Menin itsekin rannalle vähän käppäilemään, kun löysin avoinna olevan portin portaille.

Rannalla oli myös pari kivan näköistä patsasta. En tiedä mikä ton ensimmäisen tarina on (=en jaksanu lukea), mutta ton toisen tarina meni jotenkin näin: Rikas lontoolainen lääkäri (joskus vuosia sitten) päätti perheineen muuttaa köyhään kaupunginosaan auttaakseen köyhiä. Hän tarjosi halpoja lääkärinpalveluita köyhille, perusti jonkinlaisen sosiaalitukijärjestelmän, koulutti köyhiä jne. Muut lääkärit ja rikkaat ei tästä oikein tykänneet. Lääkäri perheineen myös tosiaan asui köyhien keskuudessa ja lääkärin ainoa tytär kävi koulua köyhien lasten kanssa. Kahdeksanvuotiaana tytär sairastui kolmannen kerran tulirokkoon ja kuoli. Patsaan mies on tämä rikas lääkäri vilkuttamassa pienelle enkelilleen, joka nojaa joen reunusvalliin. Reunusvallilla myös tytön lemmikkikissa. Söpö patsas.

No niin. Tunnin turisteiltuani menin takaisin Suomi-kirkolle shoppailemaan. Ostin Suomen lipun, Suomi t-paidan, kunnon hammastahnaa (ei mitään Colgatea!) ja vähän salmiakkia. Namnam.

Kotosalla otin kunnon pitkän kylvyn. Aah!! Söin hyvin ja valmistauduin iltaan. Meidän oli aluksi tarkoitus juhlia Janen homokaverin Miken synttäreitä isolla porukalla, mutta syystä tai toisesta Mike peruutti juhlat. Oh well, päätettiin Deanin kanssa kuitenkin pitää suunnitelmista kiinni ja mennä homobaariin katsomaan Euroviisujen finaalia. Se on täällä(kin) iso juttu homopiireissä, joten monet homobaarit esittää kisat suorana lähetyksenä isolta screeniltä. Suunnattiin siis Deanin kanssa Chinatownin kulmilla sijaitsevaan Ku-baariin, jossa olikin oikein kunnon kisastudio pystyssä. Suomen lippu liehui ja lauloin mukana, mutta ei riittänyt kannustus meidän pojille. Pöh. Aika löysä esitys mun mielestä, olis kaivannut lisää fiilistä (ei siis mun, vaan Teräsbetonin esitys). Päästin Deanin jatkamaan johonkin homo-klubille (no women allowed) ja tulin itse kotiin puolenyön maissa. Hauska ilta!

Tänään täällä sataa vettä ja Deanilla on krapula, joten tänään ei varmaan tapahdu juurikaan mitään. Leffaan saatetaan mennä, Jane tykkää kauheesti Indiana Jonesista, joka on nyt ensi-iltaleffana. Hiphei.

Turisteilua...

Dodii, tarina jatkuu...

Maanantai oli pyhitetty keskustan alueen sight-seeingille. Aloitettiin heti aamusta Thames-joen rantamilta, jossa tyrkkäsin Deanin pyörimään London Eyehin. Samalla tarkastettiin, että iso-Pena edelleen lyö aikaa ja parlamenttitalo on pystyssä. Matka jatkui kohti kuninkaallisia talleja, jonka edessä on päivittäin hevosvartijoiden vaihto (Changing of the Horse Guards) klo 11. Seremoniallinen vartijoiden vaihto Buckinghamin palatsilla tapahtuu vain joka toinen päivä ja silloinkin siellä näkee yleensä vain satapiljoonaa turistia, joten tyydyttiin tähän pienempään ja vaatimattomampaan versioon, jonka jännittävin elementti on se, jos joku hevosista kakkii tai pissii tai käyttäytyy jotenkin muuten sopimattomasti. Aika jännittävää se toki olisi, jos joku niistä vartijoista siinä oikeessa vartijoitten vaihdossa yhtäkkiä pissis tai kakkis, mutta sitä ei vissiin kovin usein tapahdu...

Tavalliset poliisi-hepot näytti aika säälittäviltä noitten hienojen heppojen vieressä...

Jatkettiin kävellen Buckinghamin palatsin puiston läpi maisemia, kukkia, lintuja (ja turisteja) ihaillen.

Sininokkasorsa (tai jotain)

Voitte varmaan arvata meninkö lähemmäs... Hullut turistit meni ihan viereen istumaan ja KOSKI tota haikaraa!! Hyi kauhia!!!

Lippu liehui palatsin salossa eli Ellu oli kotosalla.

Ei ehditty teelle tms., jatkettiin turisteilua takaisin parlamenttitalolle.

Lounastettiin pikku-pubissa ja matka jatkui Trafalgar Squarelle (ihan varmaan kirjoitettu väärin, en jaksa tarkistaa mistään...). Dean teki pika-visiitin National Galleryn taidemuseoon, mä chillasin pulujen (ja turistien) kanssa aukiolla.

Aukiolta hypättiin undergroundiin ja käytiin vähän katsastelemassa Tower of Londonia ulkoapäin. Siitä käpiteltiin Thamesin rantaa kohti St.Paul's katetdraalia.

Lepotauko St.Paulin katetdraalin ulkopuolella

Sit rupes jo väsyttämään ja päätettiin ihan pikkusen shopata rankan maisemointipäivän päätteeksi. Ensiksi pysähdys Harrodsilla ja sitten Hammersmithin Primarksissa. Primarksin viereen oli avattu ihan upouusi Tiimari/Ikea-tyyppinen Tiger-store, josta oli pakko ostaa ehkä maailman mauttomin "kumi"ankkasäästöpossu - kun sai niin halvalla...

Tiistaina nukuttiin pitkään ja joskus puolen päivän huitteissa suunnattiin tiemme kohti Camden Townia. Siellä tietenkin asiaankuuluvasti shopattiin, shopattiin ja shopattiin. :) Mä löysin itselleni kauan etsimäni kevät/kesä/syssytakin, jota oon etsiny vaikka mistä. Eikä ollu edes pahan hintainen - £15 eli joku alle €25! Olin todella tyytyväinen!! Sit ostin yhelle kaverille synttärilahjan ja itselleni pikkuriikkisen räsymaton parilla punnalla.

Dean ihmettelee vyösolkikaupan valikoimaa

Vilénin Juhanakin oli kuullut, että Camdenissä myydään tavaraa halvalla... Heh.

Camdenissä taas jotenkin hurahti koko päivä. Metrolla keskustaan ja syömään sellaseen välimeri-tyyppiseen ravintolaan. Sen jälkeen päivän kohokohta eli Spamalot-musikaali West Endissä.

Se on Monty Python-poikien käsialaa, paljolti pohjautuu elokuvaan The Seeking of the Holy Grail. AIVAN MAHTAVA!!!! Saatiin liput tosi halvalla, £15/kpl ja istumapaikat oli tosi hyvät! Oli PAKKO ostaa oheismateriaalina myytävä killer rabbit-pehmolelu, jonka jokainen elokuvan nähnyt tietää. Myynnissä oli myös t-paitoja ja rintamerkkejä suosituilla teksteillä, esim. "I'm not dead yet" ja "I fart in your general direction". Pääsin tiskin ohi ostamatta niitä. Killer rabbittejä oli myös aamutossuina ja käsinukkena.

Nauroin aivan maha kippuralla koko esityksen ajan! Aivan mahtava!!! Suomalaisiakin pantiin halvalla Monty Pythonmaiseen tapaan, kokonainen biisi kertoi siitä kuinka me Suomessa tanssitaan karvatossut jalassa polkkaa ja lyömme toisiamme silleillä päähän.

Musikaalin jälkeen kotiin nukkumaan. Taas yksi täysi päivä touhua takana!

Keskiviikkona lähdettiin aamulla anivarhain (klo 7:30) kotoa kohti uusia seikkailuita! Oltiin varattu itsemme mukaan turistibussikierrokselle koko päiväksi. Oujee!! Ensiksi suuntasimme kohti Windsorin linnaa, joka on n.tunnin ajomatkan päässä Lontoosta (onkohan niinkään paljoa...?) Windsorin kaupungissa. Samaisessa kaupungissa sijaitsee myös Etonin poikakoulu ja Legoland. Mutta me siis suuntasimme oppaamme Richardin ja kuljettajamme Jillin johdolla kohti Windsorin linnaa, yhtä Ellun asumuksista. Ellu kuulemma oleilee siellä lähinnä viikonloppuisin ja kesällä pidempäänkin, muttei nyt kuulemma ollut paikalla. Pöh.

Naureskelin aamulla Deanille, että minkäköhän mummo-porukan kanssa me joudutaan matkaan ja että jos jotain sattuu, niin mä en ole sairaanhoitaja. Noh, arvaahan sen kai, miten tämäkin tarina jatkuu... Oltiin juuri päästy Windsorin linnan porteista sisään ja kävelemässä kohti sisäpihaa sellaisella mukulakivikadulle, kun joku nainen meidän ryhmästä vaan kaatui suoraan naamalleen siihen katuun - ja tietty niin, että naama edellä kanttikivetykseen. Ja siis aivan täysin naama edellä, ei ottanut käsillä vastaan tai mitään. Meni hetki eikä kukaan tehnyt mitään paitsi naisen seuralainen juoksi naisen viereen ja yritti saada liikkumaan. Prkl, pakkohan siihen oli mennä auttamaan, vaikka kuinka oli vapaapäivä ja kaikkee. Nainen makas naamallaan siinä kivetyksellä eikä liikkunut yhtään. Onneksi paikalla oli toinenkin sairaanhoitaja ja joku lääkärinplanttukin siinä kävi jotain kommentoimassa, mutta onneks se katos siitä vähin äänin. Hampaita tippui suusta useampikin, ei mitään reaktiota herättelyyn, ei kipureaktiota, huono hengitys, olematon pulssi. No perhana, ei kai siinä hittojakaan, kun aloiteltiin siinä jotain elvyttely-yrityksiä ennen kun saatiin ambulanssi paikalle. Päätettiin olla puhaltamatta, koska verta oli suussa ja kurkussa sen verran, että siitä olis ollu varmaan vaan haittaa. Ensihoitoauto ehti paikalle ekaks ja niillä oli jonkun verran tavaraa mukana ja piipaa-auto tuli siinä sitten jonkun ajan päästä. Deffa piirsi viivaa, joten huonolta näytti. :( Harmittaa, kun en tiedä mitä siinä lopulta kävi. Siirryin sivummalle, kun porukkaa rupes olemaan tarpeeks paikalla. Potilaan sisko seisoi vieressä ja hädin tuskin pysyi jaloillaan, joten hoidettiin se vähän sivummalle siitä istumaan. Voi voi raukkaparkoja, ei näytä kovin hyvältä heidän lomansa jatko... Mulla oli kädet ja farkut ja takki ihan veressä. Tuntui tosi kornilta siitä vaan jatkaa maisemointia, mutta niin kai se elämä sitten vaan jatkuu...

Meille ei Deanin kanssa jäänyt kovinkaan paljoa aikaa tutustua itse linnaan, vedettiin kiertue läpi vähän nopeutettuna. Oh well, pitää joskus mennä paremmalla ajalla! Tutustumisen arvoinen paikka kylläkin, todella upeita huoneita ja maalauksia ja aivan ihana nukkekoti!! Kuvia ei sisällä saanut ottaa, joten kaikki kuvat on ulkoa...

Ellun kortieeri oli aidan takana, sinne ei syystä tai toisesta päässyt käymään...

Wndsorista matka jatkui Bathin kaupunkiin, n.2h:n ajomatkan päähän. Bathin kaupunki on tunnettu kuumista lähteistään, joiden takia roomalaiset (nuo ammoisten aikojen Englannin asuttajat) rakennuttivat Bathin kaupunkiin hienon kylpylän, jonka vesien sanottiin parantavan vaikka minkä vaivan ja tekevän kaikkea muutakin kivaa (esim. monet heittivät veteen kiviä, jossa oli pyyntöjä jumalille). Aivan mahtava paikka! Nähtiin kaupunkia todella vähän, lähinnä vain museo, paikallinen kirkko (Bath Abby) ja pari korttelia museon ulkopuolelta. Tännekin pitää palata paremmalla ajalla!

Osa satoja vuosia vanhoista mosaiikeista on säilynyt

Bathin kaupungin halki virtaa joki (jonka nimeä en tietenkään nyt juuri muista...) ja joen ympäristössä oli todella kaunis puisto.

Joen yli menee useampikin silta, mutta yksi niistä on aika erikoinen. Tämän sillan molemmin puolin on kauppoja - siis siinä sillalla. Ja muutenkin toi tollanen porras-juttu oli tosi kaunis! Ja lokit tykkäs kans!

Kävin myös ennen matkan jatkumista pyörähtämässä Bathin Abbey-kirkossa. Mahtavan kaunis!

Bathista matka jatkui kohti keskellä-ei-mitään hengaavia kiviä eli Stonehengeä. Stonehenge on tuhansia vuosia vanha kivirakennelta, jonka tekemiseen ammoisat englantilaiset on käyttäneet vuosikymmeniä, jos ei satoja. Sen merkitys on nykyihmiselle edelleen tuntematon. Arvellaan, että sillä on jotain tekemistä eri vuodenaikojen, auringon ja kuun kiertokulun ja astrologian kanssa. Seudulla on myös paljon sen aikaisia hautakumpuja - ei mitään muutaman kymmenen sentin hiekkakasoja, vaan oikeita kumpuja, jotka edelleen satojen vuosien jälkeen näkyy maastossa.

Aika hiljentävä ja kunnioitusta herättävä paikka.

Stonehengestä matka jatkui takaisin Lontoon hälinään. Oltiin Lontoossa joskus seiskan jälkeen, joten ei paljoa muuta tehty, ku haettiin jotain ruokaa ja tultiin kotiin. Rankka, mutta antoisa päivä!

Tänään jatkettiin tosihommia eli shoppaamista. ;) Sain aamulla VIHDOINKIN mun paikallisen pankin pankkikortin!! Tähän saakka mulla on ollut käytössä vain ja ainoastaan säästötiliin liitettävä automaattikortti. Joten jos olen halunnut rahaa tililtäni, niin mun on ensin pitänyt siirtää rahaa mun käyttötililtä säästötillle ja sitten käydä nimenomaan sen yhden ja tietyn pankin automaatilta nostamassa käteistä. Olen valittanut asiasta n.satapiljoonaa kertaa ja huomenna piti mennä taas valittamaan ja tänään kolisi postiluukusta oikein huolella tavaraa! Jepajee, pitihän sitä korttia sitten vähän kokeilla Oxford Streetin kaupoissa ja hyvin toimi... Ostin kesää ja lämpeneviä ilmoja varten muutamat paidat ja Primarkista parit kesätohvelikengät ja jotain muuta pientä. Kummasti siinä vaan hurahti taas ruokataukoineen koko päivä ja kotosalla oltiin vasta iltayhdeksän aikoihin. Illalla tuli telkasta Tehis ja meni kuulkaa taas niin jännittäväks, että pitää varmaan lopettaa koko ohjelman seuraaminen...

Vielä olis muutama päivä Deanin kanssa jäljellä! Huomenna päätin pitää turisteilusta vapaapäivän ja päästää Deanin vapaaksi Lontoon kaduille. Pitää vähän käydä pankissa rähisemässä, pestä pyykkiä, silittää, siivota jne. - kotihommia, jotka on jäänyt tekemättä kaiken työnteon ja turisteilun takia. Lauantaina (ehkä huomennakin jo) on vuorossa ensikosketus Lontoon homobaareihin, kun lähdetään juhlimaan yhden Janen homo-ystävän synttäreitä. Mikäs parempi, kun ystäväni Dean on myös siihen päin kallistunut, niin ei tartte kahdestaan Deanin kanssa mennä. Vähän jo rupes jännittämään, että hengaan yksinään jossain homobaarin tiskillä, kun Dean viipottaa mennä jossain... :S Mutta sellaista siis tiedossa... Nyt tutimaan, kello on jo vaikka mitä!! ÖITÄ!!