Tuuli kovenee...

Tännekin jotain. Eipä oo juuri kertomista, mutta kerronpa silti.
Eilisen hengailin, hoidin asioita netissä ja puhelimessa ja hengailin vähän lisää. Vieläkään ei mikään asia ole juuri mennyt eteenpäin, mutta eiköhän se tästä. Iltapäivällä lähdin shoppailemaan. Ihan vaan tohon paikalliselle mallille, sielläkin on aika paljon kauppoja. Kiertelin kauppoja muutaman tunnin ja tulin kotiin mukanani verkkarit ja huppari. Löysin sellasen kaupan, josta tuli hyvälle mielelle: siellä oli PALJON mauttomampia vaatteita kuin mulla ja vielä isommille ihmisille kuin minä. Ostin sieltä sen mun hupparin, mut se ei ollu ihan niin iso eikä mauton. Illalla katottiin telkkarista Mel Gibsonin nais-leffa (What a woman wants) ja siihen päälle vielä jakso Greyn anatomiaa. Mmmm...
Tää päivä on menny ihan hukkaan. Ilma oli heti aamusta oikein "myrskyisä": kova, puuskainen tuuli, saderyöppyjä. Jopa vastapäisen kämpän italialaistyyppisen vanhahkon remppasedän tukka oli sekaisin (se on tähän saakka ollu just eikä melkein). Sain yhden asian tehtyä: sain maksettua vuokran suomalaiselta pankkitililta vuokraisännän paikalliselle pankkitilille. Eikä siinä menny ku pari tuntia sumpliessa. Sit just ku olin hyväksyny maksun tajusin, että miksen samalla maksanu ens kuun vuokraa?? Olis menny samoilla kuluilla. Noh, ehkä mulla ens kuussa on jo oma paikallinen tili. Yks nursing office oli yhteydessä sähköpostitse, olivat kovin kiinnostuneita ja soittelevat tässä pikapuoliin lisää. Saas nähdä miten flikan käy... Toisaalta olis nyt varaa vähän matkustaa ja tehdä kaikkea, mutten millään viitti ku ei oo tietoa seuraavasta palkasta. Hoidan nämä asiat nyt ensin kuntoon ja sit kattellaan reissuja... Niin ja sain toisenkin aikaa vievän asian tehtyä: tyhjensin kännyn muistin ja laitoin kaikki numerot uudestaan. Joitain numeroita hävis tossa Erikssonin rikkoutumisessa, mutten tiiä kenen. Oh well, kai niitä jostain sit taas löytyy...
Kohta alkaa Tehis - päivän kohokohta. Kämppä on jäisen kylmä, keittiössä jossa ei oo lämpöpatteria hengitys höyryää, täällä olkkarissa pärjää kahden paidan ja tuplavillasukkien kans. Sängyssä on kunnon peitto, joten yöllä ei oo kylmä.
Huomiseksi on luvattu ihan hirveetä säätä, joten pakko lähteä täältä kotoa jonnekin - tänne varmaan jäätyy pystyyn. Tai saa nähdä, jos olisin toisenkin päivän vaan täällä... Vielä olis vähän netissä touhuttavaa - siis "työ"juttuja, pitää kattoa jos jaksais ne tehdä loppuun... Nyt ei pysty enää, ahistaa olla koko ajan koneella. Mä haluun takas töihin!!!

Hiljaiseloa...

Meinasin jättää tänään kirjoittamatta, mutta olitte muistaneet minua niin monilla kommenteilla, että oli pakko kirjoittaa. Kiitos kaikille täällä käyneille, jatkakaahan kommentointia. Kiva kuulla kaikista...!!

Eilen illallahan tosiaan kävi niin, että hajotin "vanhan" puhelimeni eli sen, joka mulla on nyt ollu Suomessa käytössä. Molemmat näytöt pimeni täysin, muuten se varmaan toimii ihan hyvin. Noh, onneksi ostin Suomesta ennen lähtöä uuden puhelimen, että mulla olis puhelin sekä Suomen että Englannin liittymille. Eikun Nokia vaan käyttöön, mutta eipäs se toiminutkaan. Pöh. Toimi aina pari minuuttia, sen jälkeen meni niin juntturaan, ettei mikään nappi toiminut. Akku pois ja takaisin päälle. Eilen aamulla mulla oli kaks toimivaa puhelinta, illalla ei yhtään. Right.
Onneksi Skype toimi! Juttelin pitkät tovit tädin ja sen miehen kanssa. Niin se vaan on kehitys tullut Salahmin perämetsiin asti. Hieno juttu!! Tulee varmaan sinnekin päin pidettyä paremmin yhteyksiä nyt Skypen kautta, kuin muuten tulisi. Lisää vaan ihmisiä Skypeen, nyt mulla on listalla vaan Kalle ja Janne. Missä oot Miia? Heta kans äkkiä listoille, vaikka sit Sasuna!

Aamulla Christine lähti 16 päivän Euroopan kiertueelle. Minä kateellinen, minäkin haluan. Ehkä sitten joskus kun olen tehnyt tuhansia puntia kovilla sairaanhoitajan palkoilla... Niin, mitähän olisin saanut tänään aikaiseksi. Noh, kävin aamulla netissä hoitelemassa vähän suomalaisia pankki- ja vakuutusasioita ja lähdin joskus ennen puoltapäivää tonne ostarille hengailemaan. Ensin kävin pankissa juttelemassa, että mitäs kaikkea tarvitsen avatakseni pankkitilin. Ei onnannu vielä, pitää yrittää saada dokumentteja kasaan tai sitte toivoa, että tuleva nursing officeni hoitaa asian mun puolesta. Sitten hain jostain kännykkäliikkeestä halvimman mahdollisen puhelimen, että olis edes joku jolla vois soitella noihin kaikkiin toimistoihin ja paikkoihin. Nyt mulla on sitten ikivanha Nokian romu, jolla voi soittaa ja lähettää viestejä. Ei muita hienouksia. Maksoi kokonaiset 20 puntaa (=30 egiä), josta 10 puntaa oli puheaikaa. Joten sain siinä samassa paikallisen puhelinliittymän. Laitan numeron tohon etusivulle, saapi soitella, jos siltä tuntuupi. :) Shoppasin vielä vähän jotain välttämätöntä, esim. ruokaa ja tulin kotiin hoitamaan puhelimitse ja netititse asioita. Kokkailin vähän pastaa ja sen jälkeen istuin tässä koneella varmaan 5h putkeen. ARGH! Soittelin vuokraisännälle ja paikalliseen Kelaan ja nursing officeihin ja vaikka minne. Netitse rekisteröidyin muutamaan nursing officeen työnhakijaksi, latasin CV:täni niitten sivuille jne. Huomenna jatkan siitä, jos ei noista officeista nyt mitään kuulu. Kovin kuulostivat puhelimessa kiinnostuneilta, ainakin kotisairaanhoitoa olis tarjolla. En sit tiiä kauanko kaikissa käytännön asioissa menee. Mutta siihen asti voin tehdä jotain aivan perus-perus-hommoo, jolla saa vuokrarahat kasaan... Yks toimisto olis heti ollu tarjoamassa mulle töitä ja AUTOA alle, siis työpäivän ajaksi. Minä ja auto Lontoossa. Vääränpuoleinen liikenne. Eräät varmaan muistaa miten sujuvasti se Swasimaassa meni...

Lopuksi yksi Skype-puhelu ja muutama mese-keskustelu muutaman ihanan ihmisen kanssa. Nää on niitä juttuja, jotka tulee pidemmän päälle olemaan tosi tärkeitä, kun on ihan yssisseen täällä isossa pahassa maailmassa. Piti lähteä tässä vielä vähän lenkkeilemään, mutta eihän mulla oo mitään lenkkikamoja, ei ees lenkkareita. Prkl. Huomenna ostamaan siis. Vieressä on ihana puisto, joka oikein houkuttaa juoksentelemaan (=kävelemään laiskasti maksimissaan 10min kerrallaan). Nyt suuntaan sänkyyn koneen kanssa. Lisäksi otan mukaani Greyn anatomian ensimmäisen tuotantokauden. Täällä on niitä kolme, joten tulen viihtymään hyvin. :))

Ai niin, perjantaina tänne on tulossa vuosisadan myrsky - tuulenvoimakkuus 30m/sek + paljon vettä = saatan viettää perjantain neljän seinän sisällä. Jännityksellä odotellaan...
Niin joo. Janne ehdotti Skypessä, että jos kokeilen uutta puhelintani ilman muistikorttia ja se alkoi pelittämään! JIHUU, mulla on nyt kaksi upouutta, toimivaa Nokiaa!

Eipä ihmeempää...

Eipä ihmeempää vielä tänään... Yön nukuin hyvin, vaikka yksinkertaisista ikkunoista, jotka osoittaa kadulle päin, tulee jonkun verran autojen ym. ääntä. Huoneissa on aika kylmä, mutta kun ulkona on vaan +10'C, niin eiköhän tässä villasukkien ja villatakin kanssa pärjää. Sängyssä on kunnon peitto, joten nukkuessa ei ole kylmä. Ja tämä on kuulemma kylmintä talvea, tämän jälkeen lämpenee kesää kohden.
Aamulla laiskottelin sängyssä, luin kirjaa ja suunnittelin miten laitan huonekalut huoneeseen. Miksköhän mulle ei muuten koskaan kelpaa se miten huonekalut on valmiina, pitää aina muuttaa niitten paikkaa ensin. Christinen kanssa siirreltiin mun pari vaatekaappia ja sänky. Tyhjensin kamat kaappeihin ja huone on edelleen kovin tyhjä. Ikävä kaikkia kivoja pikkutavaroita. Pitää pitää silmät ja korvat auki, jos sais jostain halvalla jotain nojatuolia tai sohvaatai pöytää tai jotain. Tilaa on...
Käytiin C:n kans vähän shoppaamassa läheisellä ostarilla. Kaikkea löytyy, vois olla joku isompi ruokakauppa, mutta eiköhän näillä pärjää. Tesco on, ihan kivan kokoinen. Ruokapaikkoja on (Subway, Mc) ja ostarilla oli isot mainokset, että siihen avataan kohta halpisvaatekauppa Primarks - siis ihan tohon 10min kävelymatkan päähän!! Ou nou... Ostin kaupasta kaikkee kemppaa eli shampoota ja hoitoainetta ja hiuslakkaa jne. Ruoka ostetaan kämppisten kanssa kimppaan ja kun Janella on auto, niin käydään varmaan jossain vaiheessa ostamassa isompi satsi kerralla. Ostin kans nettikameran ja sain C:ltä mikki-kuulokkeen, joten sain Skypen toimimaan. :) Sitä tuli äsken kokeiltuakin, kun setä ja täti soitteli Savon sydämestä Salahmin perukoilta. On tää tekniikka ihmeellistä... Mut löytää Skypestä nimellä liisalp, että kaikki vaan soittelemaan. Mese pitäis vielä laittaa toimintakuntoon, niin olis kaikki mahdolliset vehkeet käytössä.
Oon istunut koko päivän tässä koneella hoitaen kaikenlaisia hommia, esim. pankkitilin avaamista. Huomenna lähden kiertelemään kaikkia tärkeitä paikkoja, jos en saa näin netitse tai puhelimitse hommia liikkeelle. Huomenna mulla pitäis olla jo paikallinen kännykkäliittymäkin, joten homma etenee... Tietsikalla istumisen ohessa olen katsonut koko iltapäivän telkkarista talk showta: Ricky Lakea, Heraldoa ja Jenny showta - OU JEE!!!

Lähestulkoon elossa, Englannissa...

Että sellasta. Täällä sitä sitten ollaan, Englannissa. Mites tähän päädyttiin? No minäpä kerron...

Salosta lähdön jälkeen kävin hyvästelemässä ihmisiä Tuusulassa. Yhden yön oli siskon luona, jossa hyvästelin siskon, siskon miehen ja heidän neljä kekaraansa. Ikkuhan siinä taas tuli. Niin ihania ja rakkaita lapsosia, ja aikuisia kans. Ne kasvaa (toivottavasti lähinnä lapset) taas vaikka kuinka paljon ennenku seuraavan kerran niitä näen. Ikävä on jo nyt.

Seuraavan yön olin veljen perheen luona. Siellä oli podettu oksennustautia edeltävällä viikolla, mutta päätin ottaa riskin ja mennä silti sinne vierailemaan. Hanna 2vee oli oikein kunnon höpönlöpö, siltä lähtee juttua vaikka kuinka paljon. Lauri oli kans vauhdissa, ihana pellavapää. Näiden hyvästelemisessä tuli ikku vasta kotona.

Lauantaina kävin rakkaan ystäväni Suvin kanssa syöpöttelemässä ja leffassa. Sen jälkeen mietin, että ollaan tunnettu vaikka kuinka kauan. Tosi tärkeä ihminen mulle!! Olin kotona jo ajoissa, kirjottelin osoitteenmuutoskortit loppuun (on kohta tulossa postissa...) ja menin ihmistenaikoihin nukkumaan. Jätin kaikki pakkaamishommat sunnuntaille, mullahan piti olla vaikka kuinka paljon aikaa...
Mutta, mitä kävikään? Noh, aloitinpas sitten viimeisen päiväni Suomessa ripuloiden ja oksentaen. Jippii, sain kuin sainkin sen oksennustaudin!!! OU JEE!!! Aamu meni mukavasti pakkaillen, oksentaen, ripuloiden, pakkaillen ja taas oksentaen. En ollu aamulla ehtinyt syömään mitään, joten ei ollu paljon oksennettavaa, joten sain aina puolisen tuntia pakata rauhassa ennenku piti taas mennä oksentamaan. Aivan voittajafiilis!!! Janne heitti kentälle joskus kolmen maissa, menin portille makoilemaan jo hyvissä ajoin. Jäi sit taxfree-suklaat ja -salmiakit ostamatta, saa lähetellä perässä! ;) Koneessa meni ihan hyvin, lentopojut oli kovin huolissaan ja piti hyvää huolta. Nukuin kolmen tunnin lennosta varmaan 2h55min ja Lontoon puolessa oli jo ihan hyvä olo. Elossa, Lontoossa - en olis välttämättä uskonut jossain vaiheessa aamua. :)
Vanha ystäväni Christine, tuttu 11 vuoden takaa jenkkivuodelta, uus-seelantilainen sairaanhoitaja, oli mua Heathrowlla vastassa. Siitä parikyt minsaa undergroundilla Piccadilly-linellä South Ealingiin ja vajaan 10min kävelymatka kotiin. IHANA KÄMPPÄ!!! Kämppiksenä tosiaan toi uus-seelantilainen Christine ja sit skotlantilainen Jane. Mun huone on iso ja kiva, puulattia, pari kaappia, lämpöpatteri ja parisänky. Kakskerroksinen englantilaistyyppinen tiilitalo, rauhallisella, ihanalla alueella. Puolen tunnin junamatka ihan Lontoon keskustaan. Kämpässä on kolme makuuhuonetta, keittiö, vessa, kylpyhuone (jossa pesukone) ja olohuone (jossa tv, dvd-soitin ja video). Joten kaikkea löytyy! Ja tilaa on majoittaa ylimääräisiäkin, eli kaikki vaan vierailua buukkaamaan!!! Niin ja mulle oli valmiiksi huoneessa pedattu sänky, kun soittelin Helsingin päästä ja kerroin oksustani. Ihana tervetuliainen!

Koti

Mun huone

Olkkari

Maisema mun ikkunasta

Mitäs sit? Ens vkolla Christine lähtee Euroopan kiertueelle pariksi vkoksi. Käydään huomenna vähän kattelemassa lähiseutuja ja käydään varmaan Christinen käyttämässä nursing officessa vähän katselemassa työmahdollisuuksia mulle. Ens vko on varattu hengailuun ja työmahdollisuuksien katsastamiseen, eiköhän sitä jotain löydy. Sellasta. Pistäkäähän postia ja spostia ja kommenttia tulemaan, niin tiedän että siellä on joku. ;)

Lähtö lähenee...

En ole ollut töissä enää pariin viikkoon. Olen työtön.
Kämppä on tyhjennetty ja luovutettu pois. Olen koditon.
Olen antanut noin 90% tavaroistani pois. Olen omaisuudeton.

Lähdin eilen Salosta, ehkä viimeistä kertaa salolaisena. Käytiin Katin kanssa Rossossa "viimeisellä aterialla" ja sen jälkeen käppäilin Plazasta kohti juna-asemaa. Meinas tulla ikku. Asemalle päin kävellessä näin koko Salon ajan tärkeimmät jutut filminauhana silmissä, ihan ku elokuvissa ennen kuolemaa. Ei nyt ihan, mutta kävin niitä mielessä läpi. Asuin Salossa kuitenkin elämästäni aika suuren osan, 5 ja ½ vuotta. Tapasin uusia ihmisiä, joista osasta on tullut todella tärkeitä. Hämmennyin viimeisinä päivinä Salossa, kun ihmiset tuli hyvästelemään, että kuinka tärkeitä osia mun elämästäni heistä on tullut. Yksi jakso mun elämästäni on nyt ohi.

Junassa meinas ihan väkisin tulla itku. En oo vieläkään pystyny lukemaan loppuun asti Katilta saatua korttia, kun ihan väkisin tulee ikku. Noh, luen sen sit Englannissa ja itken silmät pois päästä. Jännää, ku aikaisemmin ei oo yhtään ollu haikeeta lähteä tai edes jännittänyt. En mä oo osannu ajatella, että muka niin kauas olisin lähdössä, tohonhan mä vaan vähän matkan päähän. En osaa vieläkään jännittää, mutta vissiin on vähän haikea olo noin muuten. Tänne jää paljon tärkeitä ihmisiä, joita kyllä tulee ikävä. On jo. Paikallisjunalla istui vaunussa sellainen hyvin marinoitu alkoholi-alan asiantuntija - tuli ikävä töihin. Polilla olis sanottu, että kaverilla on pikkuisen dödö pettänyt. Samoin rakko. Oli kyllä ihan positiivista ajatella, ettei mun tartte koskea siihen ukkoon milläänlailla. Haju oli niin aromaattinen, että meitä istui sen spugen lisäksi koko vaunuosastossa vaan minä ja yks toinen ihminen - luultavastikin myös sairaanhoitaja. Marinoitu mies jatkoi viiniharrastustaan Tikkurilaan ja sen jälkeen vaunuun jäi edelleen leijumaan ihanainen aromaattinen tuoksu. Nauratti, kun kaikki sen jälkeen sisään tulevat ihmiset katseli meitä kahta vaunussa olijaa vähän silläsilmällä, että kummastas teistä lähtee näin hyvät aromit.

Kun pääsin kotiin, olin ihan kuollut. Katoin Greyn anatomian enkä muista siitä mitään. Yritin mennä nukkumaan, mutta uni ei tullut. Nukuin puoli tuntia ja heräsin yskimään, jota jatkoin kolmeen asti. Sen jälkeen olen ilmeisestikin nukkunut. Tänään lähdetään siskon kahden vanhimmaisen kanssa leffaan, toivottavasti en nuku siellä. ;)

Tässä ei taas ollu mitään järkeä. Tuntui vaan siltä, että pitää saada vähän ajatuksia tuuletettua. Jatketaan, kun on jotain sanottavaa...