Töitä töitä töitä

Nyt on päästy niin kovin työteon makuun, ettei voi valittaa. Maanantaina oli eka työpäivä tossa melko lähellä Ealing hospitalissa. Aamulla oli aikasta hirvittävä ilma, mutta reilun 5min matka bussipysäkille meni ihan sutjakkaasti. Ensimmäinen työpäivä oli hengitysosastolla, jossa oli astma-, COPD-, pneumonia- yms. potilaita. Mulle lykättiin heti kättelyssä vastuulleni 10 potskua ja avuksi viimeisillään raskaana oleva lähihoitaja. Opastus lähinnä oli, että tuolta päin löytyy lakanoita ja tuolta päin lääkkeitä. Yritin kovasti touhuta kaikenlaista, mutta aika hankalaa se oli. Kymmenen maissa mun lähihoitaja lähetettiin jonkun potilaan saattajaksi ambulanssiin ja loppupäivän sainkin olla ihan ittekseni 10 potilaan kanssa. Hiphei. Täällä on tosi erilaista ku Suomessa. Ei pelkästään kaikki lääkkeiden nimet ja paketit, vaan myös miten vuodepesut tehdään (tavallisen saippuan ja kulhon kanssa, kulho HUUHDELLAAN vedellä ja saippualla potilaiden välillä!!), miten potilaat kotiutetaan ja sisäänkirjataan, keitä kaikkia ihmisiä potilaan hoidossa on mukana (kaikenmaailman kuntoutus- ja ravitsemus- ja sosiaaliryhmää kaikkien eri lääkäreiden lisäksi), miten potilastiedot kirjataan (lähinnä käsin kirjoittaen kaavakkeille, joita on jokaisella potilaalla n.satapiljoonaa). Olin siis IHAN pihalla, mutta yritin parhaani. Potilaiden lääkeet jaetaan erikseen joka kerta, kun he niitä tarvitsevat. Eli klo 8, 10, 12, 14, 16, 18 ja 20 hoitajat käy läpi jokaisen potilaan lääkekansiot (nekin ihan erilaiset kuin Suomessa ja tietenkin käsinkirjoitetut) ja jakavat lääkkeet potilas kerrallaan. Eli siis ei saa jakaa viiden ihmisen lääkkeitä kerralla ja viedä niitä potilaalle, vaan ensin jaat yhden potilaan lääkkeet sille tietylle kellonajalle, viet ne potilaalle ja menen takaisin osaston toisessa päässä sijaitsevaan lääkehuoneeseen jakamaan seuraavan potilaan lääkkeet. Ei siinä melkein ehdi muuta tekemäänkään, ku juosta potilaiden ja lääkehuoneen väliä. Ihan pöllöä, mutta kai siinäkin sitten joku järki on... Ja kaikki tavat ja paperit ja kansiot ja kaavakkeet vaihtelevat paikasta toiseen, joten tekemistä ja oppimista riittää...
Soittelin jo maanantaina päivällä nursing officen kanssa ja ne käski mun lähteä kesken päivän kotiin, jos mua kerran kohdeltu kunnolla. Päätin jääräpäänä kuitenkin patistaa päivän loppuun - ei sitä nyt ekana työpäivänä mitään luovuttamaan ruveta!! Selvisin elossa sen päivän ja tiistaina oli vuorossa toinen osasto samaisessa sairaalassa. Osasto oli nimeltään "Admission ward" eli jonkinlainen siirtymäosasto ensiavun ja "tavallisten" osastojen välillä. Ihan kätevä keksintö, monet potilaathan ei tartte mitään kovin pitkäaikaista hoitoa, vaan päivä-pari seurantaa ja lääkitystä saattaapi riittää. Aika monet potilaat kotiutu tältä osastolta suoraan jatkohoitoaikojen kanssa, osa siirtyi toiselle osastolle jatkohoitoon. Aamulla mua juoksutettiin admission ja sydänosaston väliä, kun molemmista puuttui porukkaa ja kukaan ei tienny mihin ne halus mut töihin. Päädyin lopulta sit kuitenkin sinne admission wardille ja avukseni sain aivan tajuttoman aikaansaavan ja fiksun sh-opiskelijapoitsun, joka pelasti mun päiväni aivan täysin! Taas sama homma: mulle ei näytetty mitään paikkoja tai mitään, oletettiin vaan, että tiedän mitä teen. Voi niitä potilas-raukkoja. Onneksi mulla ei ollu hoidettavana, ku kuus potskua. Selvisin lähes elossa tästäkin päivästä, mutta annoin taas vähän palautetta nursing agencylle. Ongelmahan tässä sairaalassa oli se, ettei mun agencysta siellä oli aikaisemmin työntekijöitä ollut. Mun buukkaaja Dan vaan sanoi, että Ealing Hospital on kysellyt sinne työntekijöitä, mutta kukaan ei oo halunnu näin syrjään töihin, kun keskustassakin töitä riittää. Mä olin siis agencyn ensimmäinen työntekijä tuolla ja mahdollisesti myös viimeinen, kun mua ei kerran kohdeltu oikein. Ajattelin noiden kahden päivän jälkeen, että jaksankohan mä tällästä työtä tehdä jos joka päivä on samanlainen, mutta onneksi keskiviikkona pääsin parempaan paikkaa töihin!
Keskiviikkona olin töissä Lontoon keskustan tuntumassa University College London Hospitalissa (UCLH) infektio-osastolla, jossa hoidetaan lähinnä erilaisia trooppisia tauteja, AIDS- ja HIV-potilaita, tubia jne. TODELLA mielenkiintoista!!! Henkilökunta oli mukavaa, mua opastettiin kunnolla ja autettiin aina kun pyysin apua. Mulla oli seitsemän omaa potskua, mutta aamupesut hoisi kaksi lähihoitajaa keskenään, joten mä sain keskittyä lääkkeisiin, lääkäriasioihin jne. Eka sellanen kunnon onnistumisentunne - ehkä mä en ookaan ihan perseestä! Kahtena ekana päivänä ehdin 12,5h:n päivän aikana pitää ehkä yhteensä 20min taukoa, nyt pidettiin huolta, että ehdin pitää kaikki taukoni kunnolla. 12,5h:n päivään kuuluu kaks puolen tunnin taukoa (tai yksi tunnin tauko) ja kaksi 15min taukoa. Tauoista miinustetaan 1h työajasta pois, eli päivässä saa palkkaa 11,5h:sta. Mutta toisaalta, täällä saa tauolla olla ihan oikeesti tauolla ja pitää taukoa - ei tartte olla osastolla ja vastata puhelimeen ja omaisten kyselyihin ja soittokelloihin jne. Mä tykkään noista pitkistä päivistä. Oppii kunnolla tuntemaan potilaat sen päivän aikana eikä tartte niin usein rapsata asioita työkavereille jne. Työpäivän jälkeen tulee kotona mentyä melkein heti suihkuun ja nukkumaan, ja aamulla taas suoraan sängystä töihin. Vapaapäivät on sitten kokonaan vapaata aikaa, silloin ehtii keskittyä kaikkeen muuhun. Sopii mun kropalle!
Torstaina pitkä vuoro kerrosta ylempänä UCLH:ssa, osastolla T9 eli gastro-kirurgisella osastolla. Oli vähän tutumpaa potilasmateriaalia: pankreatiittia, suoliresektiota, okkluusiota, tyrää jne. Hoitotavat oli vähän erilaisia, mutta ainakin oli vähän jotain haisua mitä kenellekin potilaalle jossain päin maailmaa yleensä tehdään. :) Potilaita mulla oli vaan kuusi ja henkilökunta avuliasta, joten päivä meni melko kivuttomasti. Totuushan on se, että joka päivä tulee vähintään pari kertaa kun tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin, tai vähintään itkeä, mutta tähän mennessä en ole lähtenyt kesken päivän töistä kotiin enkä edes itkenyt. Yleensä iltaan mennessä, kotiin tullessa kaikki on jo unohtunut ja mielessä päivän onnistumiset päällimmäisenä. Kauheesti ne kyseli mua sinne kirralle vielä jatkossakin, joten ei nekään vissiin hirveen pettyneitä muhun olleet. :)
Perjantaina olin taas infektio-osastolla, mutta tietenkin osaston toisessa osassa, joten taas oli kaikki ihan uutta. Paljon AIDS-potilaita ja AIDS:in ja HIV:in "sivuvaikutuksia" esim. toksoplasmoosia, tubia, Kaposin sarkoomaa jne. Jalat rupes olemaan viidentenä pitkänä päivänä aika soseena, päivän aikana kun ei juurikaan ehdi istua muuta kuin tauoilla. Työkenkinä mulla on vaan sellaset Dieselin ohutpohjaiset lipoläpö-tossut, joten paljonkaan tukea ne ei anna. Päätinkin vkonloppuna käydä ostamassa uudet kengät, maksoi mitä maksoi! Illalla olis yhden Janen kaverin läksiäisbileet, mutten jaksanu edes ajatella sinne menoa. Suihkuun ja nukkumaan, siinä illan jännittävimmät tapahtumat.
Launtaina lähdin aamupäivästä vahtimaan suomalaisperheen lapsosia pohjois-Lontooseen. Lapset oli 4- ja 5-vee. Käytiin puistossa leikkimässä ja pelaamassa futista, heiteltiin frisbeetä, pelattiin kotosalla pelejä, lapset rakensi majan jne. Sain tästä keikasta hyvät kenkärahat. ;) Illalla otin piiiiiitkän, kuuman kylvyn, söin roskaruokaa, katoin uuden Tehiksen ja sen jälkeen katoin vielä netti-tv:stä Suojelijoitten tokan jakson. Hyvä keksintö toi netti. ;)
Tänään vietin täyttä vapaapäivää. Aamulla heräilin rauhassa ilman herätyskelloa ja lähdin klo 11 lähileffateatterin punnan leffaan. Tällä kertaa leffana oli Asterix and the Vikings ja oli kyllä kiva leffa. Sen jälkeen kävin tipauttamassa Ealingin sairaalaan mun tuntilapun (unohdin jättää sen ti) ja sit tuubilla keskustaan päin. Suomalaisella kirkolla oli pääsiäismarkkinat ja lähin sinne ihmettelemään. Mukaan tarttui Reissumiestä, karjalanpiirakoita, salmiakkia, suklaata, ruisjauhoja ja mätitahnaa. Hihi. Sitten takaisin "koti"ostarille kenkäostoksille. Toivottavasti näillä uusilla nyt on jalat vähän vähemmän kuolleet työpäivän jälkeen. Tai jalat ja selkä molemmat. Kotona oli pakko heti vähän maistaa ruisleipää ja mätitahnaa - namnam.
Ensi viikolla on taas tiedossa paljonpaljon töitä. Varasin itse itselleni töitä samaiselta infektio-osastolta, jossa olin kaksi päivää tällä vkolla. Nyt tiedossa olevat vuorot on ma, ke ja to pitkä päivä (07:45-20:15) ja ti aamuvuoro. Meinasin lööbailla koko pääsiäisen, mutta nyt toisaalta tekee mieli mennä töihin pe ja la, tai ainakin toisena. Pitää pohdiskella ja kahtella mitä on tarjolla. Ja kyllä, pidän huolen, että myös lepään tarpeeksi. Huhtikuussa tulee touhuttua kaikkea muuta, kuin tehtyä töitä, joten teen nyt vähän ekstraa, että saan talouden tasapainoon vähäksi aikaa.
Mitäs muuta? Siinä kaikki tälle hetkelle. Pistän jossain vaiheessa pari kuvaa, kun jaksan. Facebookkiin laitoin tänään muutaman.