Loppuviikon höpöttelyt

Perjantaina päästin tosiaan Deanin vapaasti vaeltelemaan Lontoon sykkeessä ja itse hippaloin kotosalla tekemättä juuri mitään. Se teki oikein hyvää!! Toki tein kaikkea pientä, esim. pesin meidän keittiön lavuaarin alla olevan kaapin, jossa oli niin paljon roinaa ja hyllyt ihan mustat, etten enää kestäny. Löysin sieltä kätköistä kaikkea tarpeellista mitä oon ajatellu ostaa (esim. tahranpoistoainetta, kenkälankkia, imurin pölypusseja), mutten oo saanu vielä aikaiseksi. Hyvä niin! Hoidin pankkiasioita netissä, kun vihdoinkin sain siihen tarvittavat välineet. Täällä on nyt ihan uusinta uutta, että kaikilla nettipankkia käyttävillä pitää olla sellanen ihme masiina, mihin tungetaan pankkikortti tai nettipankkikortti tai joku muu kahdeksasta kortista mitä minäkin olen tilinhoitoani varten saanut. Kone kysyy kortin tunnusluvun ja sitten se antaa kahdeksannumeroisen tunnusluvun, joka sitten annetaan nettipankissa, että saa hommat toimimaan. Samoin jos maksaa kortilla nettiostoksia pitää koneeseen näpytellä tunnusluvun lisäksi maksunsaajan tilinumero, maksettava summa jne. Aika monimutkaisen kuuloista, mutta ihan kätevä systeemi nyt, kun on kaikki tarvittavat välineet sen hoitamiseen. Ulkomaanmaksuja ei netitse pysty hoitamaan, joten kun haluan siirtää rahaa mun Suomen tilille, mun pitää hoitaa se pankin kautta. Pöh.

Ainiin! Perjantaina sain vihdoinkin otettua kuvan meidän takapihan ujosta asukista. Olen hänet muutaman kerran päiväsaikaan nähnyt, mutta se on aina lähtenyt karkuun ennenku oon saanu otettua kuvan. Nyt hän raaviskeli itseään nauttien auringonpaisteesta...

Kruunasin perjantai-illan muutamalla jaksolla Greyn anatomiaa ja parilla palalla salmiakki-suklaata. Nam nam. :)

Lauantaina lähdettiin Deanin kanssa kohti Notting Hillin Portobello Roadin markkinoita. Matkalla tossa meidän omalla ostarilla oli pienimuotoiset markkinat.

Ennenkuin päästiin metrolla Notting Hilliin asti mä päätin, että tarvitsen ehdottomasti Suomen lipun illan Euroviisufinaalia varten. Dumppasin Deanin Notting Hilliin ja jatkoin itse matkaa Lontoon Suomi-kirkon Suomi-kaupalle. Olin siellä puolenpäivän aikaan, mutta kirkko aukeaa lauantaisin vasta klo 13. No höh. Eipä siinä sen kummempaa, lähdin pöllöilemään lähistölle ja löysin Thames Path-nimisen reitin, joka kulkee Thames joen rantaa.

Hienoja maisemia! Oli laskuveden aika ja vesi oli tosi matalalla. Rannalla aina laskuveden aikaan hengaa ihmisiä metallinpaljastimien, kuokkien ja lapioiden kanssa. En tiedä mitä aarretta ne oikein etsiskelee, mutta niitäkin oli paljon liikkeellä. En kehdannut mennä kysymäänkään. Rannalla oli kyllä todella kauniita kiviä ja simpukoita, vanhoja ruostuneita rautaketjunpätkiä (jotka oli kyllä aika hienon näköisiä), tiiliä, renkaita, lasinsiruja, lasipulloja jne.

Menin itsekin rannalle vähän käppäilemään, kun löysin avoinna olevan portin portaille.

Rannalla oli myös pari kivan näköistä patsasta. En tiedä mikä ton ensimmäisen tarina on (=en jaksanu lukea), mutta ton toisen tarina meni jotenkin näin: Rikas lontoolainen lääkäri (joskus vuosia sitten) päätti perheineen muuttaa köyhään kaupunginosaan auttaakseen köyhiä. Hän tarjosi halpoja lääkärinpalveluita köyhille, perusti jonkinlaisen sosiaalitukijärjestelmän, koulutti köyhiä jne. Muut lääkärit ja rikkaat ei tästä oikein tykänneet. Lääkäri perheineen myös tosiaan asui köyhien keskuudessa ja lääkärin ainoa tytär kävi koulua köyhien lasten kanssa. Kahdeksanvuotiaana tytär sairastui kolmannen kerran tulirokkoon ja kuoli. Patsaan mies on tämä rikas lääkäri vilkuttamassa pienelle enkelilleen, joka nojaa joen reunusvalliin. Reunusvallilla myös tytön lemmikkikissa. Söpö patsas.

No niin. Tunnin turisteiltuani menin takaisin Suomi-kirkolle shoppailemaan. Ostin Suomen lipun, Suomi t-paidan, kunnon hammastahnaa (ei mitään Colgatea!) ja vähän salmiakkia. Namnam.

Kotosalla otin kunnon pitkän kylvyn. Aah!! Söin hyvin ja valmistauduin iltaan. Meidän oli aluksi tarkoitus juhlia Janen homokaverin Miken synttäreitä isolla porukalla, mutta syystä tai toisesta Mike peruutti juhlat. Oh well, päätettiin Deanin kanssa kuitenkin pitää suunnitelmista kiinni ja mennä homobaariin katsomaan Euroviisujen finaalia. Se on täällä(kin) iso juttu homopiireissä, joten monet homobaarit esittää kisat suorana lähetyksenä isolta screeniltä. Suunnattiin siis Deanin kanssa Chinatownin kulmilla sijaitsevaan Ku-baariin, jossa olikin oikein kunnon kisastudio pystyssä. Suomen lippu liehui ja lauloin mukana, mutta ei riittänyt kannustus meidän pojille. Pöh. Aika löysä esitys mun mielestä, olis kaivannut lisää fiilistä (ei siis mun, vaan Teräsbetonin esitys). Päästin Deanin jatkamaan johonkin homo-klubille (no women allowed) ja tulin itse kotiin puolenyön maissa. Hauska ilta!

Tänään täällä sataa vettä ja Deanilla on krapula, joten tänään ei varmaan tapahdu juurikaan mitään. Leffaan saatetaan mennä, Jane tykkää kauheesti Indiana Jonesista, joka on nyt ensi-iltaleffana. Hiphei.