Lähtö lähenee...

En ole ollut töissä enää pariin viikkoon. Olen työtön.
Kämppä on tyhjennetty ja luovutettu pois. Olen koditon.
Olen antanut noin 90% tavaroistani pois. Olen omaisuudeton.

Lähdin eilen Salosta, ehkä viimeistä kertaa salolaisena. Käytiin Katin kanssa Rossossa "viimeisellä aterialla" ja sen jälkeen käppäilin Plazasta kohti juna-asemaa. Meinas tulla ikku. Asemalle päin kävellessä näin koko Salon ajan tärkeimmät jutut filminauhana silmissä, ihan ku elokuvissa ennen kuolemaa. Ei nyt ihan, mutta kävin niitä mielessä läpi. Asuin Salossa kuitenkin elämästäni aika suuren osan, 5 ja ½ vuotta. Tapasin uusia ihmisiä, joista osasta on tullut todella tärkeitä. Hämmennyin viimeisinä päivinä Salossa, kun ihmiset tuli hyvästelemään, että kuinka tärkeitä osia mun elämästäni heistä on tullut. Yksi jakso mun elämästäni on nyt ohi.

Junassa meinas ihan väkisin tulla itku. En oo vieläkään pystyny lukemaan loppuun asti Katilta saatua korttia, kun ihan väkisin tulee ikku. Noh, luen sen sit Englannissa ja itken silmät pois päästä. Jännää, ku aikaisemmin ei oo yhtään ollu haikeeta lähteä tai edes jännittänyt. En mä oo osannu ajatella, että muka niin kauas olisin lähdössä, tohonhan mä vaan vähän matkan päähän. En osaa vieläkään jännittää, mutta vissiin on vähän haikea olo noin muuten. Tänne jää paljon tärkeitä ihmisiä, joita kyllä tulee ikävä. On jo. Paikallisjunalla istui vaunussa sellainen hyvin marinoitu alkoholi-alan asiantuntija - tuli ikävä töihin. Polilla olis sanottu, että kaverilla on pikkuisen dödö pettänyt. Samoin rakko. Oli kyllä ihan positiivista ajatella, ettei mun tartte koskea siihen ukkoon milläänlailla. Haju oli niin aromaattinen, että meitä istui sen spugen lisäksi koko vaunuosastossa vaan minä ja yks toinen ihminen - luultavastikin myös sairaanhoitaja. Marinoitu mies jatkoi viiniharrastustaan Tikkurilaan ja sen jälkeen vaunuun jäi edelleen leijumaan ihanainen aromaattinen tuoksu. Nauratti, kun kaikki sen jälkeen sisään tulevat ihmiset katseli meitä kahta vaunussa olijaa vähän silläsilmällä, että kummastas teistä lähtee näin hyvät aromit.

Kun pääsin kotiin, olin ihan kuollut. Katoin Greyn anatomian enkä muista siitä mitään. Yritin mennä nukkumaan, mutta uni ei tullut. Nukuin puoli tuntia ja heräsin yskimään, jota jatkoin kolmeen asti. Sen jälkeen olen ilmeisestikin nukkunut. Tänään lähdetään siskon kahden vanhimmaisen kanssa leffaan, toivottavasti en nuku siellä. ;)

Tässä ei taas ollu mitään järkeä. Tuntui vaan siltä, että pitää saada vähän ajatuksia tuuletettua. Jatketaan, kun on jotain sanottavaa...