Jaana kyläilemässä :)

Menipä taas aika ihan siivillä, kun oli hauskaa!! Seuraavassa tarinaa menneeltä viikolta kuvien kera...
Viikko sitten torstaina tein puolikkaan päivän hematologian osastolla. Hoidettavana lähinnä syöpäpotilaita. Ihana osasto ja henkilökunta, tykkäsin! Sain kolme tosi helppoa potilasta, jotka lähinnä vaati kivunhoitoa ja apua tavallisissa asioissa. Mua ohjattiin tosi hyvin ja koko ajan kysyttiin, että onko kaikki hyvin jne. Tällä osastolla tapasin myös ensimmäiset suomalaisen sairaanhoitajan täällä - Kristiinan, joka on ollut täällä jo 7,5v. Tuntui hassulta puhua sairaalassa suomea jonkun kanssa, englanninkieleen on jo niin tottunut.


Perjantaina tein viimeisen vuoroni T8 infektio-osastolle. Tykkään tosi paljon sen osaston potilasmateriaalista ja henkilökunnasta, mutta se osasto on kerta kaikkiaan mulle liian kiireinen ja niillä on liian vähän henkilökuntaa. Suurin osa agency nurseista, jotka siellä on töissä, ei sinne enää tule toista kertaa. Mä haluaisin mennä sinne uudelleenkin, mutta kun jokainen päivä mitä siellä oon viime aikoina ollut on ollut ihan painajaismainen ja kun tiedän, että muitakin vaihtoehtoja on olemassa, niin päätin, että mulle riittää. Sain paljon haukkuja turhasta perjantaina yhdeltä henkilökunnan jäseneltä ja se oli tarpeeksi. Hammasta purren tein työpäivän loppuun ja sen jälkeen ilmoitin osastonhoitajalle ja agencylle, etten enää tule takaisin sille osastolle. Mulle riitti. Harmi vaan, ehdin jo tykästyä henkilökuntaan ja opin tuntemaan monta ihmistä. Mutta enough is enough. Kohti uusia haasteita... Päätöksen jälkeen olo oli paljon parempi! Taakka poistui hartijoilta...

Lauantaina sitten vähän Chrisun kanssa siivoiltiin kämppää. Meinas mennä herne nenään, ku olin just keskiviikkona siivonnu koko keittiön ja tiskannu varmaan jokaisen astian mitä kämpästä löytyy, niin ne oli taas kaikki paskasena. Prkl. Pienoisen aggression puhdittamana tuli oikeinkin puhdasta jälkeä. Chrisu imuroi, mä pesin vessan ja kylppärin, pesin olkkarin, keittiön ja mun huoneen lattiat, pesin pyykkiä ja pyyhin pölyt. Sen jälkeen piiiiitkä, lämmin suihku ja Jaanaa vastaan lentokentälle. :)
Tultiin tuomaan Jaanan kamat tähän meille ja sitten suunnattiin kohti Notting Hilliä. Sää ei ollut mikään mahtavin ja markkinat oli jo loppu, mutta löydettiin kiva pubi, jossa otettiin vähän sidukkaa ja ruokaa. Namnam.

Pubista matka jatkui Portobello Roadia pitkin kohti kaksikerros-bussia, jolla ajettiin keskustaan.

Keskustassa suunnattiin Holbornin kautta kohti Covent Gardenia. Pysähdyttiin matkalla muutamissa pubeissa nauttimassa urheilujuomaa.

Yhden pubin portsarilla oli Finlandia-takki. Sen kanssa piti tietenkin ottaa kuva.

Muutaman pubin ja muutaman juoman jälkeen päätettiin suunnata kotiinpäin. Metro lakkaa kulkemasta puolenyön maissa, sen jälkeen voi sitten ryypiskellä kotinurkilla. Juhlijoita alkoi väsyttää, joten tingattiin itsellemme ja pasteija-piirakoillemme halvahko tuktuk-kyyti Covent Gardenista Holbornin metrolle. Naurettiin koko matka ihan hulluna, kaveri polki minkä jaloistaan pääsi...

Selviydyimme metroon, jossa iski naurukohtaus. Tässä Jaana esittelee Oysteriaan eli paikallista matkakorttia.

Käytiin vielä erittäin surkeassa lähipubissa yhdellä ja sitten perinteisellä mustalla englantilaisella taksilla kotiin. Kävelymatkaa n.15min, mutta pitihän sitä taksiakin kokeilla...


Sunnuntai-aamu valkeni erittäin kylmänä ja piti vähän hieraista silmiä, kun katsoin aamulla ensimmäisen kerran ulos. Takapiha näytti tältä:

Lähdettiin lähipubiin aamiaiselle. Otettiin molemmat perinteinen englantilainen aamiainen ja oli aikasta tuhti satsi...

Siitä jatkettiin matkaa seuraamaan Olympia-tulen kulkua läpi Lontoon. Mentiin St.Paulin katetdraalin kieppeille odottelemaan soihtua. Paikalla oli n.satapiljoonaa muutakin ihmistä ja satoja poliiseja.

Mielenosoittajiakin paikalla oli kantaen "Free Tibet"-kylttejään, mutta aika rauhalliselta mielenosoitukselta vaikutti. Oltiin sellaisessa kohtaa, missä Olympia-tulen piti olla juoksijan kädessä (osa matkaa oli jo alunperin suunniteltu tehtävän bussilla, laivalla jne.). Ohi meni punainen bussi, jossa oli jotain urheilijoita ja sen perässä sellanen lava-auto, jonka takapritsillä tanssi muutama vähäpukeinen nainen musiikin tahtiin. Sen jälkeen tuli n.sata poliisia lisää, jotain erikoisjoukkoja luotiliiveineen ja erikoisvarustettuine autoineen. Kadun toista laitaa käveli mielenosoituskulkue, jonka nämä polliisit melko rauhallisesti ohjasi tien sivuun ja esti kulun eteenpäin. Noin 10 minuuttia pällisteltiin muitten ihmisten kanssa siitä, sitten rupesi poliisit vähenemään ja joku meidän vieressä kysyi yhdeltä poliisilta, että millonkahan se Olympia-tuli on tulossa. Poliisi vastasi, että se meni jo 10min sitten. Just. Myöhemmin kuultiin, että mielenosoittajat olivat osoittaneet niin suurta mielenkiintoa soihtua kohtaan, että juoksumatka oli vaihdettu bussikyytiin. Jossain tuolla se tuli siis oli...

Noh, ei se mitään. Jatkettiin sightseeingiä pitkin poikin keskustaa. Käveltiin pitkät pätkät Thamesin etelärantaa ja löydettiin sieltä karuselli, jota piti tietenkin päästä kokeilemaan. :)

Nähtiin myös yksi maailman surkeimmista katutaiteilijoista. Tai oli kai se ihan taitava, mutta aika turha jätkä silti.

Matka jatkui kohti London Eyetä, parlamenttitaloa ja isoa-Penaa. Matkalla käytiin maailman surkeimmassa ja turhimmassa "kauhushowssa". Aivan syvältä, en suosittele kenellekään!!!

Käytiin myös ihmettelemässä London Tower-linnaa ulkoapäin ja Tower Bridgeä. Siitä jatkettiin West Endiin eli Leicester Squarelle. Käytiin Burger Kingissä syömässä ja sen jälkeen Chinatownissa pällistelemässä.

Illan päätteeksi mentiin London Trocaderoon pällistelemään erilaisia pelikoneita ja kauppoja ja sitten Piccadilly Circuksen kautta kotiin.


Maanantai meni sitten shopatessa. Käytiin läpi koko Oxford Street, joten monen monta kauppaa tuli ravattua läpi. Jaana osti vaikka mitä, mä en tällä kertaa löytänyt paljonkaan. Lapsille ostin aika paljon vaatteita Primarkista, kun sai niin halvalla... Tässä päivän saalis:


Tiistai aloitettiin Leicester Squarelta, missä käytiin kyselemässä illan musikaalilippujen hintoja. West Endissä on monia eri teattereita ja Leicester Squarella n.piljoona eri lipunmyyntipistettä, missä myydään lippuja puoleen hintaan näihin esityksiin. Me valkattiin musikaali "Chicago" - liput oli £24,50. Leicester Squarella on myös Hollywoodin tapaan kuuluisien näyttelijöiden kädenjälkiä laatoissa. Pitihän sitä vähän polvistua niitä kokeilemaan. Mulla mallattavana Clint Eastwood, Jaanalla agetti 007.

Matka jatkui metrolla Camden Towniin. Siellä pöllöiltiin muutama tunti, ihasteltiin ja kauhisteltiin erilaisia tavaroita. Jotain tuli vissiin ostettuakin, ei mitään maata mullistavaa.

Vaatteidenvaihto kotona ja illanviettoon. Käytiin ensin tossa naapuriostarilla Ealing Broadwaylla syöpöttelemässä ja siitä jatkettiin keskustaan teatteriin katsomaan Chicago-musikaalia. Oli ihan mahtava kokemus! Hienompiakin musikaaleja on nähty, mutta tykkäsin kyllä. Minä ja sikaa:


Keskiviikko oli Jaanan vika kokonainen päivä Lontoossa. Heti aamusta käytiin tossa meidän lähipuistossa olevassa pikkupikku eläinpuistossa. Siinä on muutamia pelastettuja eläimiä esim. kolme kettua, pöllö, kaksi oravaa (joista toinen albiino!), ankkoja ja sorsia.

Siitä kohti keskustaa ja Hyde Parkia. Tarkoituksena oli mennä valistamaan ihmisiä Speaker's Cornerille, mutta ei se ole siellä kuulemma kuin sunnuntaisin. Prkl. Noh tulihan käytyä. Otettiin siellä kuppi kuumaa.

Hyde Parkista Regent Streetin kautta kohti Covent Gardenia, jossa on päiväsaikaan paljon hälinää ja melskettä, kivoja pikku putiikkeja ja myyntikojuja.

Siitä matka jatkui edelleen maailmankuuluun Harrods-tavarataloon. Mä en ollu koskaan aikaisemmin käynyt siellä ja oli ihan hieno. Eksyttiin siellä ihan vahingossa Diana ja Dodi-muistomerkille, joka oli vähän hämmentävä. Toinen kuva kaupan ovelta, jossa portsari availee shoppailijoille ovea...

Harrodsilta lähdettiin ihan tyhjin käsin etsimään jotain ostettavaa Hammersmithin TKMaxxistä ja Primarkista. Tällä kertaa mä shoppailin ja Jaana kantoi...
Pieni pysähdys kotosalla ja lähipubiin syömään ja juomaan. Kyllä se siideri vaan maistui hyvältä ja perinteinen ruoka samoin. Jatkettiin vielä toiseenkin pubiin ja kotona oltiin joskus puolen yön maissa.


Tänään hengailtiin kotosalla siihen asti, kun lähdin saattamaan Jaanaa lentokentälle. :( Niin se meni vaan tämäkin vierailu nopeasti. Noh, enää viisi päivää ja tulen itse Suomeen. Hiphei. Paapan kuoleman takia Suomeen tulo ei nyt olekaan yhtä juhlaa, vaan tiedossa on 19.4. paapan hautajaiset. Siirrettiin äitin synttärijuhlia vähän edemmäs, joten koko Suomen suunnitelma meni nyt mun osilta vähän uusiksi. Yritän kuitenkin ehtiä näkemään kaikki, jotka olen luvannut nähdä, mutta älkää suuttuko, jos en ehdi.
Huomenna pitkä päivä UCLH:n ysikerroksessa (muistaakseni joku kirran osasto), lauantaina ja sunnuntaina jossain toisessa sairaalassa vähän kauempana. Sellaista tänne. :)