Suru-uutisia :(

Lauantaina käytiin tosiaan Petran ja Alexin kanssa Covent Gardenissa parilla. Kummasti nousee tää paikallinen olut ja siideri päähän, kolmen jälkeen olin jo ihan tillintallin. Harjoituksen puutetta... Alexillekin oli käynyt pieni vahinko alkoholin kanssa edellisenä vkonloppuna ja tultiinkin yhdessä tuumaten siihen tulokseen, että vika ei ole meissä vaan paikallisessa viinassa. ;) Tällä kertaa pääsin kommelluksetta kotiin.
Sunnuntai meni lööbaillessa. Siinä päivän jännittävimmät tapahtumat. Pistin päähän toisen värinpoiston ja edelleen mun pää on jotain keltaisen, oranssin ja vetyperoksidiblondin väliltä. Aivan sama, mun yritykset loppu nyt tähän. Hiukset tarttis kampaajaa enkä nyt jaksa ajatella mitään niin monimutkaista. Olkoon mitä on.
Maanantaina pitkä, rasittava, stressaava, hullu päivä UCLH T8-infektio-osastolla. Henkilökunnasta puuttui melkein puolet, joten jos normaalisti siellä saa juosta pää kolmantena jalkana, niin voitte vaan kuvitella mitä maanantai oli - aivan helvettiä! Onneksi siellä on kivaa henkilökuntaa eikä mun potilailla monellakaan ollu IV-lääkkeitä tai nesteitä, joiden kanssa menee yleensä aivan tautisesti aikaa. Mähän en saa agency nursena antaa IV-lääkkeitä tai -nesteitä missään sairaalassa. IV-juttujen hoitamiseen menee sen takia yleensä tajuttoman pitkä aika, että yleensä juoksen vähintään kaksi kertaa koko osaston kaikki hoitajat läpi ennenkuin joku suostuu kiireiltään laittamaan mun potilaiden antibiotit tippumaan. Yleensä esim. klo 12 antibiootit annetaan aikaisintaan klo 14 ja klo 18 antibiootit on antamatta ennenku yövuoro tulee töihin klo 20. Kaikki vaan sanoo, että se on sen ja sen velvollisuus ja seuraava sanoo, ettei sillä ole aikaa kysy joltain muulta jne. TODELLA rasittavaa!! Mutta selvisinpä tämänkin päivän elossa ja niin selvisi kaikki mun potilaatkin. Ensimmäistä kertaa oli hoidettavana myös kuninkaallisia - en usko, että mitään ihan lähipiiriä, mutta kuitenkin. Potilaana oli joku Count eli kreivi. Muu henkilökunta varoitti, ettei sitä saa missään nimessä kutsua etunimellä tai esim. Mr.se-ja-se tai potilas saa hepulin. Oikea kutsumatapa on Count se-ja-se. Aikamoinen hahmo.
Tiistaina oli vuorossa taas yksi osastoista, joissa luulin etten viihdy ollenkaan - oncologia eli syöpäosasto. Ihme kyllä, täällä olen tykännyt niistä osastoista mistä oletin etten tykkää niin kaikkein eniten (esim. halvausosasto ja naistentaudit). Ja niin kävi onkologiankin kanssa - aivan ihana osasto, aivan ihana henkilökunta, aivan ihanat lääkärit ja potilaat! Mulla oli hoidettavana vaan 4 potskua, joten sain kunnolla keskittyä jokaisen hoitoon. Mun potilaat oli aika "helppoja" tapauksia, lähinnä kivunhoitoa tarvitsevia. Päivä oli todella pitkä!! Yleensä pitkät päivät on 12,5h - tällä osastolla pitkä päivä oli klo 7:30-21:15 eli 13h45min. Mutta pakko myöntää, että päivä oli niin paljon helpompi kuin eilinen, etten ollut illalla läheskään niin poikki kuin maanantain jälkeen. Tälläisiä lisää!!!
Tänään lähdin aamulla töpöttelemään kohti uutta työpäivää T8:n infektio-osastolla, kun sain iskältä tekstiviestin. Isänisä eli Erkki-paappa oli kuollut viime yönä. Ajattelin aluksi, että menen töihin ja teen luvatun työpäivän, mutta itkuhan se tuli metrossa ja oli pakko soittaa agencylle ja perua. Ne oli tosi ymmärtäväisiä ja jouduin ihan puhumaan ne ympäri uskomaan, että olen huomenna työkuntoinen. Kotona on tänään ollut itku herkässä, olen vaan ollut rauhassa kotosalla ja muistellut kaikkia juttuja. Paappa oli ihana, perusjämäkkä pohojalaasmies. Kaikki oli justihinsa tai ei ollenkaan. Lapsena tehtiin paapan kanssa hommia millon missäkin hommassa - klapisavotassa, navetassa, heinäpellolla. Töistä sai aina palkkaa - ei liikaa, mutta kuitenkin jotain. Paappa rakasti traktoreitaan ja sitä sinistä Saabia millä aina ajeltiin Peurajärvelle uimaan. Paappa oli monessa mukana - kaikki karijokelaiset varmasti tunsivat paapan. Viime ajat paappa oli jo aika huonossa kunnossa, ei enää oma itsensä. Parkinsonin tauti aiheutti vaivaa ja muistikin alkoi jo olla aika huono. Mummu hoiti paappaa kotona pitkään, mutta viime ajat paappa vietti vanhainkodissa. Siunaus on luultavasti silloin, kun olen tulossa Suomeen käymään, joten luultavastikin pääsen hyvästelemään paapan viimeisen kerran. Lepää rauhassa paappakulta. Olen tästä päivästä lähtien isoisätön.
Huomenna puolikas päivä töissä - ehkä agency haluaa vähän säästellä mua. Toivottavasti vielä perjantai töitä ja sitten lauantaina jo Jaana tulee! JEE!!
Ai niin - saatiin kuulla, ettei vuokraisäntä aio ainakaan vielä myydä tätä asuntoa - ainakaan vielä puoleen vuoteen. Eli luultavastikin saadaan olla tässä ainakin siihen heinäkuuhun saakka, kun Jane on muuttamassa maailmalle kuitenkin. Voipi olla, että minäkin sitten siinä vaiheessa etsin jonkun muun paikan missä elellä...

Tässä vielä pari kuvaa, mitkä Hanna-serkku lähetti heidän Lontoon vierailustaan:

Hanna ja Jarkko Chinatownissa ravintolan edessä. Nam...

Hanna ja minä tanssipelin kimpussa London Trocaderon peliluolassa. Erilaisia pelejä oli varmaan satoja, tanssipelejäkin useampi kymmenen!