Suomi-tarina jatkuu...

Dodii, jospa sitä taas pienen pätkän yrittäis kertoa tarinaa eteenpäin...

Keskiviikkona matka jatkui kohti Saloa. Mappe ja Pete pikkuriikkisen tirpusensa kanssa olivat asemalla vastassa - ihana puketti se pikkuneiti!! Mentiin Mappen kanssa Rossoon syöpöttelemään ja juoruamaan. Teki oikein hyvää!! Siitä jatkettiin jätskien kanssa kohti toria, josta Sanna tuli nappaamaan mut kyytiin.

Keväisenruskea Salojoki

Salon kaupungin jäätelökioskikin oli jo pystyssä. Aika huono palvelu kylläkin...

Sanna ja Mappe

Illalla käytiin Katin kanssa rentouttavalla sidukalla Riksun baarissa (Katin) rankan työpäivän jälkeen.

Illalla/yöllä hengattiin jonkun aikaa sairaalalla morjenstamassa vanhoja työkavereita (=juoruamassa). Rauhalliselta vaikutti meno Salon ensiavun yössä...

Torstaina nukuttiin pitkään, töllisteltiin ja pällisteltiin. Rehvasin Anun kaffeella torikahvilassa ja sen jälkeen Eijan lounaan merkeissä Antsassa. Sanna tuli sinne kans lounastamaan ja siitä jatkettiin Sannalle pakkaamaan kamat laivareissua varten. Vanhalla perinteisellä porukalla mentiin eli minä, Sanna ja Jaana - ja hauskaa oli taasen kerran, kuten voi arvata...

Juna-asemalla Tiitu ja Sanna

Junassa on NIIN hauska matkustaa... (Sanna ja mie)

Näin hauskaa meillä oikeesti laivalla oli. Ihme kyllä, tällä kertaa ainakaan mun kamerassa ei oo miljoonaa itse-otettua poseerauskuvaa meistä kaikista.

Muuta ei sit siitä laiva-illasta tarviikaan kertoa. Hauskaa oli ja myöhään meni. Dagen efter ja laivalla oli taikahow by Jori A.Kopponen. Sanna meni innokkaana tyttönä avustajaksi... (Ihan TOSI innoissaan...)

Laiva oli takaisin Turussa joskus seiskan aikoihin illalla, siis perjantaina. Miia oli vastassa ja kyyditsi väsyneet juhlijat takaisin Salon seudulle. Oltiin aikaisemmin sovittu, että lähdetään Katin kanssa perjantaina ihan vaan muutamalle ja sit lauantaina otetaan vähän enemmän. Miialla oli lauantaiksi jo suunnitelmia, niin oltiin sovittu, että Miia tulee kans perjantaina parille meidän kanssa. Käytiin matkalla kaupassa ja ihmettelin, kun Miia osti kaksi kahdentoista munkin pakettia - "24 munkkia - luuleksä ett siel on jotkut bileet tai jotain? Mehän ollaan kolmisteen!" Miia sit siinä kassalla tutun kassaneidin edessä lohkas, että hän söi just eilen kokonaan yssikseen sellasen paketin, että kyllä ne meillä menee. Mentiin Katille ja yhtäkkiä eteiseen rupeskin virtaamaan kämpän puolelta kaikkia ihmisiä, jotka ei sinne kuulunu ollenkaan! Siis sellasia, joita en tienny Katin edes tuntevan, jotka oli mun kavereita toisista porukoista. Ja sit sellasia ihmisiä, jotka ei muka päässy perjantaina menojensa takia jne. Olin ihan ymmyrkäisenä ihmetyksestä, en tajunnu ollenkaan mitä tapahtui. Kaikki tuli vaan halaamaan mua ja mä olin ihan itkun ja ihmetyksen ja kauhistuksen ja järkytyksen ja ilon ja kaiken sekoittama. Siellä oli Katin ja Miian (perkeleen juonittelijat) lisäksi Heini, Eija, Marjo, Johanna ja Pauliina. (Mulla on ihan sellanen olo, että unohdin jonkun ja mua varmaan vihataan sen jälkeen, mutta ku siitä on jo niin kauan ja olin niin ihmeissäni ja kaikkee... seliseli...) Kun pahimmasta järkytyksestä olin selvinny, niin istuttiin iltaa, naposteltiin ja juopoteltiin ja juoruttiin ja tehtiin kaikkea sitä mitä normaalistikin bileiltoina tehtiin. Se oli NIIN ihanaa!!! Mä en vaan voinu tajuta, että kaikki oli siellä ihan livenä ja sain viettää niiden kanssa aikaa. SUURKIITOS KAIKILLE!! Toi oli ehkä ihaninta mitä kukaan on koskaan mulle tehnyt!!!

Pienimuotoisen ryypiskelyn jälkeen ilta jatkui ravinteliin - Rikalaan tietenkin. Kuvista päätellen oltiin ehkä hieman maistissa vaikken sitä tunnustakaan. Kuvat vääristää! Me oltiin erittäin asiallisesti ja ohjesäännön mukaisesti koko ilta!

Tässä vielä suht asiallisen näköinen kuva... Miia, Marjo, minä ja Johanna (Kati linssin toisella puolella).

Tanssilattiaa valloittamassa...

Mun ja Miian tyylinäyte. Näitä on n.miljoona.

Parit pakolliset kara-åket tuli vedettyä - tunteella tietenkin...

Jonnun ja Marjon omakuva.

Jonnu, Kati ja Marjo.

Spesiaali-drinkki, just for me (ihan ku olisin enää tarvinnu yhtään mitään...)

Öinen Salo ja sen pelottavia kulkijoita...

Yöllistä peilinpesua.

Metsolla oli rankka yö. Enough said.

Dagen efter the dagen efter eli lauantai. Käytiin lauantaina Miian uudella asunnolla vähän mittailemassa ja laskemassa kaapinvetimiä tai siis Miia laski ja mittas, minä ja Kati koomattiin mukana. Kaupasta uudet evään, välikuolema ja vähitellen uuteen nousuun. Miia liittyi myöhemmin seuraan ja suuntasimme kohti Jokibaaria.

Jokibaarista kohti Rikalaa. Siellä oli PALJON tuttuja!! :) :) :)

Mm.kumiorava, Maiju ja ystäväni Marko.

Miian rillit on aina muitten päässä. Huumorimielellä, toki.

Valloitettiin ravintola ystäväni Markon kanssa mielenkiintoisella tulkinnalla biisistä "Summer loving".

Elämäni ensimmäinen ranskanletti. Aika hieno.

Ja toki partakin piti letittää...

Kebabbipaikan sedillä meinas mennä herne nenään, vaikka oltiin ihan asiallisesti. Ihme tyyppejä.

Seuraavana päivänä oli sunnuntai ja kotimatkan aika. Huh huh. Bussilla Salosta Helsinki-Vantaan kentälle ja lentäen Englantiin. Ostin kentältä mukaan tuliaisiksi hirvittävän kasan suklaata, ruisleipää, karjalanpiirakoita ja juustoa. Nam nam. Kotona olin iltasella. Uni maistui.

Seuraavan viikon olin töissä ja laiskottelin. Vuoropäivin. Laiskotti. Olin maanantain vapaalla, tiistaina töissä, keskiviikkona vapaalla ja sit to-la taas töissä. Seuraavan viikon maanantai oli täällä joku ihme pyhäpäivä. En jaksanu mennä töihin. Christine muutti pois meidän kämpästä ja mä muutin Christinen huoneeseen. Päivä meni siinä muutellessa. Sitten taas töissä ti-la, su vapaa ja tällä vkolla ma-to töissä. Rankkaa tehdä pitkiä päiviä putkeen töissä, mutta nyt olen sitten pidemmän pätkän vapaalla. Mutta siitä lisää myöhemmin... Nyt pitää taas mennä...