Ikku-pikku loma ja takaisin arkeen...

Täällä taas.

Perjantaina lähdin aamulla anivarhain kohti Stanstedin lentokenttää ja RyanAirin lentoa kohti Slovakian pääkaupunkia Bratislavaa. Kone oli vähän myöhässä ja loppujen lopuksi jouduttiin istumaan pari tuntia kentällä koneessa odottelemassa lähtölupaa, kun myöhästymisen takia menetettiin lähtövuoro kiireisellä kentällä. Mikäs siellä istuskellessa. Olin kuitenkin Bratislavassa jo hyvissä ajoin iltapäivällä, joskus kahden-kolmen aikaan. Tyhmäilin sieltä sit paikallisilla keskustaan - ensin bussilla juna-asemalle ja siitä kiskobussilla keskustaan. Hyppäsin kiskobussista taas jossain ihan väärässä kohtaa pois ja eksyin. Eksyin viimekin kerralla matkalla Bratislavan juna-asemalta keskustaan - Bratislava-kirous. Oh well, eksyin kuitenkin ihan siihen keskustan viereen ja pienellä dorkailulla olin taas kartalla (vaikkei mulla tietty mitään karttaa mukana ollu, fiilispohjalla menin). En ollu tosiaankaan valmistautunu matkaan kovinkaan hyvin - olin ostanu lennot ja buukannu hotellin, mutta mulla ei ollu esim. mukana hotellin osoitetta tai mitään. Stanstedin kentältä ostin ikku-pikku Bratislava-oppaan, mutta olinhan jo pari vuotta sitten kaupungissa kertaalleen käynyt, joten tuttu paikka. Näytti vaan tosi erilaiselta, kun viimeksi oli kaikki kadut revitty auki ja paljon kunnostustöitä menossa, nyt oli kaikki niin hienoa ja kaunista!

Hotelli löytyi ihan muutaman sadan metrin päästä vanhasta kaupungista. Hotel Kyjev, sellanen vanhan neuvosto-bunkkerin näköinen tornihotelli, jonka koko vanhankaupungin puoleinen seinä oli peitetty hillittömällä Nokian-mainoslakanalla.

Kahden hengen huone maksoi 70€/yö sisältäen tosi hyvän aamiaisen, joten ei paha. Ehdin jo ihastella meidän upeaa huonetta ja ottaa pikku päikkärit, ennenku Holle löysi Unkarin puolelta perille. Se oli jo tullessa vähän tutustunu ympäristöön, ajanu muutamaan kertaan korttelia hotellin ympäri ennenku löysi oikean paikan. Hih. Holle on siis kaveri Salosta, joka on tällä hetkellä työkomennuksella Unkarissa. Lähdettiin siitä sitten vähän pöllöilemään vanhalle kaupungille. Käytiin jo edellisellä reissulla hyväksi havaitussa Garden-baarissa illallisella ja sitten parissa muussa pubissa/baarissa parilla virkistävällä juomalla.

Kaupungilla ei paljoakaan suomalaisia turisteja näkynyt, lähinnä erittäin kännisiä, kovaäänisiä (joka kovempiäänisiä kuin suomalaiset känni-turistit?) englantilaisia polttariporukoita. Kaikilla samanlaiset, nimikoidut paidat päällä, älyttömässä kännissä ja käyttäytyy kuin siat. Paikalliset ei niistä hirveesti tykkää (hajottavat paikkoja, ajavat muut asiakkaat pois jne.) ja yksikin porukka oli jostain baarista ajettu pois pesäpallomailoja heilutellen. Meillä oli Hollen kanssa oikein mukavata, yritettiin parhaamme mukaan väistellä näitä porukoita.

Lauantaina hyvän aamiaisen jälkeen suunnattiin kohti vanhaa siltaa ja siitä joen toiselle puolelle.

Sieltä löydettiin kiva biitsi (polttariporukkavapaa), jossa hinnatkin oli puolet vanhankaupungin hinnoista. Otettiin siinä sitten päiväkaljat, maksoi jopa 1€ puolen litran tuoppi. Siinä oli kiva paistatella päivää. Siihen oli siis kuljetettu aidatulle alueelle hirviä kasa biitsihiekkaa, oli pari lenttis- ja jalkkiskenttää jne.

Kaljojen jälkeen jatkettiin matkaa kuuluisalle Bratislavan UFO-sillalle. Ylhäältä oli mahtavat maisemat kaupungin yli kumpaankiin suuntaan, myös vessojen lasiseinistä.

Näköalatasanteella treffattiin järvenpääläinen pariskunta Erja ja Timo ja jäätiin heidän kanssaan jutulle ja päädyttiin menemään koko porukalla takaisin biitsibaariin päivädrinksulle. Tosi mukavia ihmisiä, naurettiin ihan katketakseen koko ajan. Sovittiin illaksi treffit viime kerralla hyväksi havaittuun ruokaravintolaan. Siinä välillä ehdittiin Hollen kanssa vielä käydä parilla drinksulla ja syödä kolmen euron vanhaksi menneitä sipsejä ja käydä hotellilla pienellä pit-stopilla.

Iltasella treffattiin Erja ja Timo joen toisella puolella raflassa ja istuttiin pitkään jutellen, syöden, juoden ja varsinkin nauraen. Oli tosi mukava ilta ja jatkettiin siitä vielä vanhaankaupunkiin drinksuja maistelemaan.

Testattiin varmaan kymmenen erilaista drinkkiä ja hyviä oli!! Siinä meni caipirinhat, caipiroskat, mojitot, mansikka-mojitot, mansikka-daiqurit, sex on the beachit, orgazmukset ja mitä kaikkee. Erja ja Timo lähti hotellille valmistautumaan huomista lähtöä varten, me Hollen kanssa käytiin vielä kebsulla ja mielenkiintoisessa kellari-rockibaarissa, missä ei varmaan ikinä ole turisteja nähty. Rokki soi ja tukat heilui ja meno oli ihan mielenkiintoista. Harmi vaan, että tultiin sinne vasta aka vähän ennen pilkkua, niin me ei oikeen ehditty samaan tunnelmaan muiden kanssa. Mutta mielenkiintoinen paikka, suosittelen!

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen lähdettiin taas kaupungille pummailemaan. Sain houkuteltua Hollen "possujunaan" eli sellaseen pieneen, punaiseen auto-junaan, jonka kanssa käytiin ihmettelemässä Bratislavan nähtävyyksiä.

Oli tosi kuuma päivä, joten oli kiva kun pääsi kyydillä linnanpihoja ihmettelemään. Linna on restauroitavana tällä hetkellä, joten sisään ei olisi päässyt muutenkaan. Kierros kesti n.tunnin ja siitä lähdettiin taas vanhaankaupunkiin pällistelemään.

Kiivettiin sellaseen torniinkin ihastelemaan vanhankaupungin kattoja, oliskohan se St.Mikaelin torni. Siinä on samassa sellanen asemuseo - joka kerroksessa on hyvä syy hetkeksi pysähtyä hengähtämään ja ihastelemaan vanhoja haarniskoita ja aseita. Ja joka kerroksessa pikkuruinen mummu vahtimassa, ettei turistit tee tuhmuuksia. Ylhäältä oli hienot näkymät ja hauska vilkutella alhaalla oleville turistimummoille.

Lounaaksi syötiin taivaallisen hyvät pizzat ja suunnattiin kohti satamaa, josta piti lähteä klo 16 jokiristeily Tonavan aalloilla. Sunnuntaisin laiva lähtikin jo klo 15.30 ja oltiin satamassa 15min myöhässä. Pöh. Jäätiin joenrantapuistoon hengailemaan muitten juoppojen kanssa. Vähän ajan päästä poliisit tuli ajamaan muut juopot pois, mut me saatiin jäädä. Pieni shoppailukierros paikallisessa isossa Tescossa ja oli aika Hollen lähteä kotiin.

Kaksi karvanaamaa.

Mä otin lennon vasta maanantaiksi (puolet halvempi kuin sunnuntaina), joten siirryin tien toiselle puolelle Hostel Bluesiin yöksi. Dormbed maksoi 20€, joten ei ihan halvin mahdollinen, mutta yli puolet halvempi kuin yhden hengen huone hotellissa. Hostelli oli tosi siisti ja toimiva. Olin kuuden hengen naisdormissa, jossa oli oma suihku ja vessa. Seurana kolme muuta matkailijaa ympäri maailmaa ja ihan hyvin siellä nukutti. Illalla kävin vielä vähän käppäilemässä vanhankaupingin kujilla ja illallisella McDonaldsissa. Nam sanoo hän.

Maanantaina heräsin aikaisin, kävin aamiaisella naapurissa meidän vanhassa hotellissa, postissa pistämässä postiin parit kortit ja sitten klo 9 jonottamassa TerraNovan ovella, että pääsis shoppailemaan halpoja vaatteita. Miia opetti mulle Tsekki-reissulla, että TerraNovassa kannattaa aina käydä - varsinkin nyt, kun menossa oli jo kesäalet. :) 40€:lla mukaan lähti kuusi paitaa ja neule ja hiuspanta. Sit takaisin hostellille hakemaan kamat ja kohti lentokenttää. Tällä kertaa pääsin paikallisilla ihan ilman ongelmia ja matka kohti Englantia pääsi alkamaan.

Englannissa olin neljän maissa ja suuntasin junalla kohti kotia. Vettä satoi kuin Esterin p:stä. Hmm, olishan sitä voinu sinne +30'C:n helteeseenkin jäädä...

Tässä vielä uudenkarhee Slovakian ambulanssi. Oli siellä hienompiakin, mutta myös näitä.

Tiistaina olin töissä Natinal Hospitalissa. Aamulla olin yhdellä osastolla, iltapäiväksi mut siirrettiin seuraavalle osastolle ja illalla olin vielä pari tuntia kolmannella osastolla. Ihan kiva toisaalta, ettei ne peruuttanu mun vuoroa, vaan että sain olla koko päivän kumminkin töissä. Kaksi vikaa tuntia olin EEG telemetria osastolla, jossa seurataan epilepsiakohtauksia ja uniongelmia. Potilaat tulee sairaalaan yleensä viikoksi kerrallaan. Potilaille laitetaan sellaset aivokäyräsysteemit ja joka huoneessa on videokamerat ja potilaita seurataan koko ajan. Suoraan sanottuna se oli maailman tylsin paikka! Istuttiin kuuden ruudun ääressä ja tuijotettiin potilaita ja niiden aivokäyriä. Mitään muuta ei voinut samalla tehdä (esim. lukea tai kirjoittaa), tai saattoi missata kohtaukset. Eikä siellä mitään edes tapahtunu koko mun sielläoloaikana, kunhan tuijoteltiin. Boring!!

Eilen olin sellasellä syöpäosastolla ja huomenna menen kirran lyhyt-aika-osastolle (=potilaille, joiden oletetaan olevan sairaalassa vaan max.pari-kolme pvää). Tänään pitäis vielä vähän siivoilla, silittää ja käydä tossa kylillä vähän asioilla. Tavallinen Englanti-vapaapäivä. Tarkoituksena myös suunnitella tulevia reissuja, joista sitten myöhemmin lissee. :)

Tässä vielä kuva voileipäpaikasta London Bridgen juna-asemalta. Heh.