Tylsää elämää

Blääh. Taas kerran elämässä tällänen suvanto-vaihe (ei Jaakko Suvanto, vaan sellanen oikee suvanto, pienellä ässällä), kun mikään ei oikein tunnu kivalta. Blaa. Viime viikko meni tosiaan töitten merkeissä perjantaihin asti ja oli oikeestaan ihan kivaa. Nyt rupee jo olemaan ainakin jotkut osastot tuttuja ja työkavereistakin tuntee edes jonkun ja ei oo ihan niin paljon epäselvää joka päivä. Jokapäiväisten epäonnistumisten sijaan töissä tulee joka päivä enemmän onnistumisia eikä oo ihan koko ajan kyselemässä että mitä ja mitä ja häh. Nyt sen vasta rupeaa tajuamaan kuinka rankkoja noi ekat kuukaudet oikeesti oli. Ehkä sen takia rupee nyt tympimään kaikki, jonkinlaista stressinpurkua kai tämäkin.
Lauantaiksi en saanut buukattua vuoroa ja kun mulle sitten soitettiin la-aamuna, että haluanko että soitetaan jos jotain tulee iltavuoroksi, niin kieltäydyin. Ehkä sitä on jonkun vapaapäivän johonkin väliin ansainnut. Heti kun päätin etten mene töihin tuli kauhee ahdistus, ku ei ollu mitään suunnitelmia koko päivälle! Pesin pyykkiä, kävin kaupassa, kävin leffassa kattoo Abban biiseistä tehdyn musikaalin Mamma mia! (ihan surkee), söin roskaruokaa ja möksötin. Hiihaa. Jossain vaiheessa jo kattelin juna-aikatauluja ja hintoja Brigtoniin tai Bathiin, mutta jätin kuitenkin väliin. Nyt pitää vähän rauhottua ja säästää rahhoo...
Sunnuntai meni samalla kaavalla paitsi etten käyny leffassa. Olin vaan ja möllötin. Kaivoin vihdoinkin esiin Jannen polttamat leffa-dvd:t ja katoin viikonlopun aikana Valkoinen kaupunki, Colorado Avenue ja Raja 1918. Suomi-t-paita päällä tietenkin. Netissä yritin vähän suunnitella syksyn reissuja vähän tarkemmin, vielä riittää tekemistä... Jännintä oli se, kun kävin viemässä kylälle mun palkkakuitit maksuun ja samalla kävin ostamassa hedelmäpirtelön (smoothien) tosta meidän ostarilta. Aika hurjaa.
Tänään piti taas olla töissä, muttei mua sitten buukattukaan minnekään. Sunnuntaina pari kertaa soitettiin ja tarjottiin jotain vuoroa jostain ihan jumalan selän takaa ja kieltäydyin. Olisin varmaan saanu töitä, ku olisin soitellu ahkerammin agencylle päin, mutten jaksanu vaivautua. Tänään aamulla kun ei soittoa kuulunut, niin päätin vaan lööbata koko päivän - samalla kaavalla kuin kaksi edellistäkin päivää. Huomenna pitäis taas mennä töihin, UCLH:n sairaalaan keskustaan. En muista ollenkaan mikä osasto se on, ihan sama. Yhdeksäs kerros.
Ainii. Kämppis Mandy, joka muutti tänne Englanninmaalle pari kuukautta sitten, on muuttamassa pois meidän kämpästä. On kuulemma hänelle liian kallis ja löysi halvemman. Pöh. Ollaan siis uutta kämppistä vailla. Täällä on jo muutama ihminen käynyt katsomassa, tänään kävi jo yksi ja kohta tulee vielä yksi. Joku suomalainen Jukkakin tossa soitteli, tulee torstaina katsomaan kämppää, jos on vielä vapaana (siis kämppä). Olis kiva mahdollisimman pian löytää uus kämppis, kun minä ja Jane ollaan kumpikin tosi paljon poissa elokuussa eikä oo kivaa jättää ihan upouutta kämppistä tänne ittekseen touhuilemaan. Koskaan ei tiiä mikä lie alkkomaholisti tai huimausaineidenkäyttäjä se uus ihminen sitten onkaan. Mutta kerron lisää, kun tiedän lisää. Jos joku tietää jonkun joka on Lontoossa kämppää vailla, niin antaos minun yhteystietoni heille, kiitos.
Ja sitten kiitoksia. Kiitos ihanille ihmisille, jotka jaksaa täällä käydä minun höpöilyjäni lueskelemassa ja kommentoimassa. Ainakin tiedän, etten ihan turhaan kirjoittele. Kommenteissa saan kuulla myös Suomen kuulumisia, joita muuten aika huonosti kuulen (vihje vihje). Kiitos äitille, joka soitti viime viikolla ja joka aina lähettelee mulle Seiska-lehtiä, että pysyn jutuissa mukana. Kiitos Miialle ihanasta paketista, jonka sain viikko-pari sitten ja maailmanhienoimmasta Tarska ja Pena-postikortista, joka oli lähetetty Suomen Naantalista. En ole yhtä hienoa korttia ikuna saanut!!! Ja kiitos Hetalle kirjeestä ja sarjakuvasta, joka taas vuosien jälkeen sai kyyneleet silmiin - naurusta! Viimeinen kommentti "Viisastelija!" rutisti viimeisetkin kikatukset mahanpohjalta - toimii edelleen!!! Ja kiitos kaikille (esim. Outille, Sannalle, Jennille, Mappelle, Eijalle, Minealle, Tiialle, Heidille&Jannelle) jotka on mun päivääni piristäneet mesessä ja Skypessä. Ja kiitos isille ja Leena-tätille, jotka on jakaneet kuvia netissä - tuntuu kuin olisin mukana sukujuhlissa yms. KIITOS!!!! Olette kaikki tärkeitä.