Täällä taas...

Jepajee. Taasen kerran vietän vapaapäivää ja jospa tännekin muutaman sanan taas kirjoottelis. Tästä lähtee.

Viime viikko meni aika pitkälti töissä. Tiistaina jouduin lähtemään kesken päivän töistä kotiin, kun oli ihan hirvittävä päänsärky. Olin aamulla unohtanu ottaa allergialääkkeen ja sit se menee iltapäivästä siihen, että meinaa pää räjähtää eikä mikään auta. Ilta meni kärvistellessä pimeessä huoneessa makoillen, keskiviikko-aamuna olin taas ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ja nyt oon taas muistanu vähän paremmin ottaa allergialääkkeenkin...

Keskiviikkona oli pitkä päivä töissä, torstaina pelkkä aamuvuoro (täällä sanotaan puolikas päivä, mutta mä protestoin sitä vastaan, ku se on kuiteski 8h työvuoro). Kotiintullessa meinasin jäädä auton alle, mutta taas oli joku korkeempi katsomassa perään ja selvisin pelkällä säikähdyksellä. Olin tulossa metroasemalta Ealing Broadwayn "keskustaa" päin sellasta pientä alamäkeä. Kävelytie oli autotien vasemmassa reunassa ja siinä käppäilin autotien reunan lähellä. Bussi oli just lähdössä bussipysäkiltä liikkeelle, mä olin siinä bussin takakulman kohdalla, kun rysähti. Auto ilman kuljettajaa oli lähtenyt valumaan mäkeä alas ja rysähti siihen kaks metriä musta siihen bussin perään. Oli muuten aikamoinen rysähdys! En ollenkaan tajunnu miten lähellä oli hengenlähtö ennenku ihmiset tuli ympärille kyselemään, että olenko ihan kunnossa. Kohta paikalla oli poliisi ja auton kuljettajakin jostain ilmeistyi pikaruokapussi kädessään - oli unohtanut laittaa käsijarrun päälle, kun oli parkkeerannut autonsa alamäkeen! En oikeestaan tajunnu ees mitä olis voinu käydä ennenku myöhemmin... Kävin siinä entisen kämppiksen Christinen kanssa kahvilassa vähän vaihtamassa kuulumisia ja tulin kotiin odottelemaan suomalaista Jukkaa, joka oli tulossa katsomaan meidän vapautuvaa huonetta. Mulla oli ilmoitus huoneesta Yahoon suomi-britti-keskustelupalstalla ja Jukka otti sitä kautta yhteyttä. Jukka on asunut Englannissa ilmeisesti nyt 5v., kotoisin Espoosta. Ja Jukka muuttaa tohon Mandyn huoneeseen ens kuun puolivälissä, joten vuokralaisongelma ratkaistu.

Perjantai ja lauantai meni vielä töissä ja sunnuntai ihan vaan lööbaillessa kotosalla. En jaksanu lähteä mihinkään, vaikka oli mielessä ehkä käydä kattomassa leffassa uus animaatioelokuva Wall-E. En saanu aikaiseksi, ehtiihän tuota. Sain vihdoin ja viimein varattua syyskuun Italian reissua varten kaikki majoittumispaikat, joten se on nyt tehty. Eli ei ihan hedelmätön vapaapäivä kuiteskaa.

Tällä viikolla en oo juurikaan tehny muuta ku töitä töitä ja töitä. Maanantaina pitkä päivä neurologian erikoissairaalassa, tiistaina yksityisellä sydänkirurgiaosastolla ja eilen kirurgisella akuuttiosastolla. Maanantaina ei tapahtunut mitään sen kummempaa. Tiistai oli tosiaan yksityisosastolla, joissa on yleensä aika löysää. Mulla oli aamulla vaan yks potilas, jonka sisäänkirjotin sairaalaan ja sit se lähtikin jo leikkuriin. Pari tuntia meni ihan vaan hengaillessa ja sit yksi kerrallaan tuli kolme muuta potilasta pieniä operaatioita varten. Iltasella kolme mun potilaista oli jo kotiutettu ja jäljellä oli vaan yksi nuori mies, jolle oli tehty angioplasty (sydämen verisuonia pallotettu ja stentattu) - yleensä melko yksinkertainen operaatio, jonka jälkeen potilas kotiutuu yleensä vielä samana päivänä. Sovin osastonhoitajan kanssa, että lähtisin jo vähän aikaisemmin kotiin, kun koko osastolla ei ollu ku neljä potilasta (meitä hoitsuja oli 3 ja yks perushoitaja). Mun piti lähteä kahdeksalta kotiin ja viittä vaille kahdeksan sen mun yhden ainoan potilaan sydän pysähty. Onneksi oltiin jo vähän tarkkailtu sitä potilasta sillä silmällä ja pyydetty lääkäri paikalle sitä katsomaan, joten apua oli lähellä. Täällä on kaikissa sairaaloissa sellanen hyvä järjestelmä, että kun tulee sydänpysähdys tms. elvytystilanne, niin soitetaan puhelimella numeroon 2222 ja ilmoitetaan osaston nimi ja potilashuoneen numero ja minuuttien sisällä paikalla on parikymmentä asian erikoisasiantuntijaa (teho-osaston hoitsuja, anestesiologeja, lääkäreitä kaikilta aloilta). Jos jollekin sanoo jotain niin kyseessä oli luultavimminkin sydämen tamponaatio. Ihan ku Teho-osastossa lääkärit pisti hillittömän kokoisen neulan potilaan sydänpussiin ja veti sieltä verta - ihan siinä mun silmien edessä. Mä vaan ihmettelin ja yritin olla avuksi. En tiedä miten potilaan lopulta kävi, mutta tuli tajuihinsa siinä meillä vielä ja vietiin suoraan avosydänoperaatioon. En sit päässy ihan kahdeksalta kotiin, mutta eipä se mittään. Ihan hieno kokemus kokea tollanenkin.

Keskiviikkona mun kämppis Jane oli saanut kuulla saaneensa haluamansa työpaikan Uudesta-Seelannista. Se varmisti sen, että Jane muuttaa täältä pois lokakuun lopussa ja taas olis paikka uudelle kämppikselle. Että jos taas joku tietää jonkun, niin let me know.

Eilen olin töissä, mutta ei mitenkään kauheen ihmeellinen päivä. Aamulla oli erittäin rauhallista ja iltapäivällä piti niin kiirusta, etten ehtiny pitää taukoja tai mitään. Ihanaa kun tänään on vapaapäivä!!!

Tänään ei ihmeempää. Nukuin just niin pitkään ku teki mieli. Pummailin kotona yökkäreissä puoleen päivään saakka ja lähdin tohon kylille hengaamaan. Tarkoitus oli mennä lähileffateatteriin kattomaan uus Batman-elokuva, mutta enpäs tullut ajatelleeksi, että tänään on lapsosten eka kesälomapäivä ja ne oli kaikki siellä. En jaksanu mennä jonottamaan, joten päädyin kiertelemään alennusmyyntejä. Eipä tarttunut mukaan juuri mitään, paitsi...

Vasemmalla "James Pond"-kumiankka. Ku sai niin halvalla... Ja oikealla tositarpeellinen ankka-kännykkäteline. Hiihaa.

Huomenna ja lauantaina olis vielä töitä ja sitten reilu viikko vapaata!!! Miia on tulossa Suomesta kyläilemään ensi viikon tiistaina, niin mäkin otin sitten töistä vapaaksi koko vkon. JEEEEEE!!!! Sitä odotellessa.

Tässä vielä pari kuvaa menneiltä viikoilta.

Ensin pikku-uutinen paikallisesta Metro-lehdestä.

Sitten juliste sairaalan seinältä, jossa kehoitetaan ihmisiä ottamaan yhteyttä lääkäriin, vaikka nolottaisikin.